Toinen päivä

Elmerin ja Moyan yhteiselo takkuaa edelleen, mutta ei tässä kuitenkaan olla huonompaan suuntaan menty. Edistysaskelia:
- Moya ei murise silitettäessä jos käsissä on Elmerin hajua, alussa murina alkoi jo, kun tulin saman huoneeseen
- Kissat ovat olleet samassa huoneessa pari hetkeä ilman että Moya heti sähisee (pian se kyllä alkaa)
- Moya suostuu olemaan sylissäni hetken, käy vessassa ja syö, niitäkin se jo vähän panttasi eilen

Elmeri-parka joutuu kuitenkin vielä katselemaan "mörkö-kissaa", jos kissat osuvat samaan huoneeseen. Mörkö on tumma, iso, pörrössä ja murisee, outo ilmestys joka aiemmin tunnettiin kilttinä Moya-kissana.

Mutta kokonaisuudessaan menee kohtuullisen hyvin. Kissat hakeutuvat omaan rauhaansa ja välillä pidämme oviakin kiinni. Mut oispa kivaa jos ne jo olisivat kavereita. Huoh...

Tässä kuva Moyan omasta tasosta, johon se pääsee pakoon Elmeriä:


Taso on aika korkealla, pienen raapimatolpan yläpuolella (kamalan huono kuva, anteeksi:)