Riivilöintiä

Meillä alkaa kai olla kevättä rinnassa kissoilla. Moya ottaa sen tyylinsä mukaan asiallisesti, eli käyttäytyy vain innokkaammin ja sosiaalisemmin kuin yleensä. Ja keskittää jäynäenergiansa juuri siten kuin henkilökunta on sen suunnitellut. Tässä Pojan askartelema pääsiäisruoho ja onnellinen kissa:



Ja sitten, puuuuh, Elmeri. Tuolla juniorilla kevätinnostus purkautuu paitsi kukkia järsimällä, joka paikkaan hyppelemällä ja totaalisella yltiösosiaalisuudella, myös näin:


Just. Ihaile vaan siinä tassujes jälkeä. Ihmiset ei nyt oikein tykkää.

Viihdykettä kissoille

Noniin, tekniikka pelaa viimein ja päästään asiaan!

Se nyt sitten tuli meillekin, kun kerran kaikilla muillakin on. Eräänä päivänä henkilökunta kantoi kotiin ei vain yhtä, vaan peräti kolme laatikkoa. Tapahtuman aikaansaama hyörinä ja pyörinä perheen alle metrin mittaisten keskuudessa oli omaa luokkaansa.





Poika sai saksia auki laatikkojen narut ja Elmeri tuli heti auttamaan niiden lopullisessa irroittamisessa. Moya toimi työnjohtajana. Sitten kaiveltiin esille uudenkarheita vanerista ja huovasta taiteiltuja osia. Sehän se siis on, Catmax-kiipeilytolppa karvaisille perheenjäsenille. Kissaelämää eletään meillä näköjään taloudellisesti periaatteella "kun kerran menee niin menköön kunnolla"...

Jotenkin kissat vaan heti tiesivät mitä niillä kuuluu tehdä:



Kuten aina kun jotain pitää koota, äimisteli henkilökuntakin hetken tolppien ja pesien kanssa. Ohjeet olivat kuitenkin yksikertaiset, eikä ikea-tyylistä huonekalujen "kokoamis"kokemusta tarvinnut kärsiä. Sormi meinasi mennä suuhun vain siinä vaiheessa, kun ohje tyynesti ilmoitti tolppien välisen liitoksen olevan tarkoituksella jäykkä. No kyllä hemmetti olikin! Mutta painovoimaa ja raakaa voimaa apuna käyttäen tämänkin tilanne selvitettiin, yksin se tosin ei olisi onnistunut.



Sitten vaan pesät puuhun ja se oli siinä!

Moya lähti ekana tutkimaan outoa ilmestystä. Rutiininomaisesti neiti selvitti sopivan reitin ja patsastelikin pian pilvilinnassa. Elmerille taas haaste oli isompi.



Miten toi on päässyt tuonne, miten??

Mä haluan kans!

Näin, katsokaas, mä pääsin! (toim.huom. se kyllä kesti aika kauan ja vaati huomattavasti useamman yrityksen kuin nämä kuvat antavat ymmärtää...)

Uusi tolppa sai aikaan kovasti ihmettelyä, pyörimistä ja haistelua. Moya otti tolpan coolisti, hyppeli ympäriinsä ja tarkasti kokonaisuuden. Elmeri taas käkätteli, kiehnäsi ja kurkotteli Moyan suuntaan, mutta ei oikein tajunnut miten pilvilinnaan pääsisi. Tulivatpa taas hyvin esille kissojen luonne-erot :)

Henkilökunta sai monta kertaa hyvät naurut, kun Elmeri viimein selvitti tiensä pilvilinnaan. Paksukainen nimittäin ei tyylinsä mukaan loikkaa perille kerralla, vaan himmailee hitaasti (joku sanoisi harkiten, mutta ei siinä kyllä kovin paljon harkintaa ole...) eli juuttui mennessä ja erityisesti poistullessaan pilvilinnan "välitasolle". Siinä oli sitten iso möykky pienesti piipittävää kissaa ihan jumissa!



Siis kaverit, epäilikö joku mun taitoja?

No, nyttemmin Elmeri sukeltelee pilvilinnaan jo lähes Moyan veroisesti. Pari päivää tolppa oli alkuinnostuksen jälkeen boikotissa, varmaan voimakkaan puun ja liiman hajun vuoksi. Viime päivinä sitä on jo käytetty aktiivisesti ja molemmat kissat ovat huomanneet, miten hyvä laiskanlinnasta on päivystää ohikulkijoita ja miten hauskaa on keikkua pilvilinnassa tai läheisellä seinätasolla.

Niin, se seinätaso. Se on nyt vähän ongelma, koska sehän oli Moyan oma paikka, mutta nyt Elmerikin pääsee sinne. Henkilökunta on hieman huolissaan stressaantuuko Moya taas, kun ei pääse mihinkään Elmerin ulottumattomiin. Ja tämän lisäksi Catmaxin tummanharmaa pinta ja seinätason ruskean kukertava väritys sotivat kovasti henkilökunnan esteettisiä käsityksiä vastaan. Toisaalta molemmat kissat nauttivat yläilmoissa loikkimisesta, eli ei tuota viitsisi poiskaan repiä.



Miten käy? Palaamme asiaan, mikäli jotain saadaan aikaiseksi.

Melkein kartalla

Kriittisiä valokuvia on jäänyt jumiin kameran uumeniin, joten päivitämme kuulumisia Uudesta Hankinnasta, kunhan tekniikka pelaa! Niin, ja se hankinta ei sitten ole kissa (valitettavasti...). Se on tavara. Iso.

:)

Postia kissoille

Kerrankin meillä oltiin kotona oikeaan aikaan! Zooplus-tilaus saapui viime perjantaina, hyvässä vaiheessa koska kissanruokapusseja oli jäljelä 2kpl. Toimitukseen meni vain viikko, vaikka välissä oli pääsiäinenkin. Tällä kertaa kokeilussa oli zooplus.fi aiemmin käytetyn zooplus.com:n sijasta. Ruokavalikoimamme löytyi hyvin myös fi:n puolelta, eikä toiminnassa ollut muutenkaan merkittäviä eroja. Jatkossa siis käytämme varmaan sitä, kummassa sattuu olemaan paremmat tarjoukset.



Moya tuli heti tutkimaan itse asiaa, eli laatikon sisältöä. Elmeri sen sijaan keskittyi metsästykseen, kohteena mikäs muukaan kuin kiinnityshihnat.



Koska ruokatoimitus on periaatteessa tylsä aihe (paitsi kissojen mielestä), ympätään tähän samaan viestiin myös edellisen Zooplus-toimituksen huippukohdat. Nämä jäivät aiemmin raportoimatta jostain henkilökuntateknisestä syystä. Mitäs laatikosta nimittäin paljastuikaan! Kickeroo-lelu :) Moya otti kerrankin ohjat käsiinsä ja näytti pienemmälleen (no, nuoremmalleen) miten oikeaoppinen pötkylän tappaminen suoritetaan.



Mitä nyt tapahtuu?

Mä kokeilen myös, koska tuo näyttää hauskalta.

Grrrrr!

Kuulehan kaveri. Täällä vallitsee tietty laki ja järjestys sen suhteen, tullaanko toiselta ottamaan Tärkeitä Leluja kesken kaiken.

Tästä saat!

Laiskimus Maximus!

Siis anteeksi, mutta kuinka laiska kissa oikein voi olla? Tää syö maaten. Ei tarvitse ihmetellä jos maha kasvaa... On se vaan uskottava, että Elmeri on aikaa sitten kasvanut ohi siitä pentuvaiheesta, jolloin sai syödä niin paljon kuin jaksaa.

Pihalla taas

Aurinkoinen sää ennen pääsiäistä houkutteli meidät taas ulos. Moyan kanssa jatkui sama häntä-koipien-välissä-meininki kuin aiemminkin. Henkilökunta uskoo nyt suosiolla, että neiti-kissalle sopiva ulkoilusää ei ole vielä. Odotetaan suosiolla lämpöä ja ruohoa maahan.

Elmerin ulkoilu sen sijaan sujuu hienosti. Valjastelu aiheuttaa välillä kummallisia tasapainohäiriöitä (lue: kissa kaatuu maahan ilman syytä), mutta muuten meni hienosti. Ensin piti vähän tankata turvaa sylissä:



Mutta pian oli asfalttiprinssi vauhdissa! Talomme takapiha on pienten ulkoilijoiden paratiisi ruohokenttineen ja etupihan parkkipaikan takana on metsää, mutta aurinko oli lämmittänyt talon vierustaa niin mukavasti, että seikkailumme kohdistui lähinnä näihin urbaaneihin maisemiin.



Välillä kokeiltiin ruohoa, mutta...

Peppu jäätyy!

Riiviöintiä

Puolet henkilökunnasta kävi viettämässä laatuaikaa Amsterdamissa viikon verran ja toinen puoli sai päälleen sekä lapsenhoidon että kissainhoidon koko värikkäässä kokonaisuudessaan. Tiedossa oli siis vähemmän leikitystä ja kissa-aikaa karvaisille perheenjäsenille. Moya selvisi haasteesta kunnialla, arvokas leidi kun on. Elmeri taas, no, ei.



Mm. tämä näky oli eräänä päivänä odottamassa kotiinpalaavaa isäntää. Elmerin mielestä luomuleipä on kai tosi hyvää, tai sitten tosi vaarallinen vihollinen. Joka tapauksessa se oli pitänyt suolistaa keittiön matolle. Viikon aikana Elmeri oli pelmeröinyt myös puurokattilan kanssa, eli vetänyt puolikkaan kattilallisen naamaansa. Vähän kyllä epäilen tuon puuromäärän olevan urbaanilegendaa, mutta kuulemma Poika-parka oli jäänyt ilman iltapuuroaan sinä iltana. Elmeriini oli näiden lisäksi toki myös kunnostautunut tavalliseen tapaan esim. kakkimalla hiekkiksen seinälle, pudottamalla erinäisiä esineitä pöydiltä, nakertamalla ruukkukasveja ja kattilankahvoja ja täppäilemällä tauluja jne. Tämä on herran "emmä-mitään-tehny (ja vaikka olisinkin tehnyt niin en myönnä!)" -ilme:



Tämän lisäksi Elmerillä on uusi erikoisuus, jossa jakkaran päällä oleva kaiutin toimitetaan lattialle kiitettävän jymähdyksen kera. Tätä on myös kotiinpalannut osa henkilökunnasta päässyt todistamaan. Näin se lähtee:

Tuolla reunan takana viuhuu jotain jännää!

Nyt mä saan sen!

Ja kun reilut 5 kiloa kissaa tunkee häntänsä perässä kaiuttimen ja seinän väliin, niin lähteehän se. Lattialle vaan TÖMPS!