Mirrit sairastui

Täällä ollaan menty vähän apeissa tunnelmissa pari päivää, kissat ovat napanneet jostain mahapöpön. Ensin ruikuloi Moya ja eilen Elmeri kunnostautui ripuloimalla useaan otteeseen. Hiekkikseen onneksi. Moya on myös oksennellut, Elmeri sentään ei. Ikävintä on, ettei Moya syö ollenkaan. Päässäni nakuttaa syömättömyysmittari, nyt mennään kolmatta päivää. Minä olen kamalan huolissani ja surkeana, koska Moya on aina ollut superterve eikä meillä ole mitään kokemusta kissan hoitamisesta. Voikin ihminen tuntea itsensä avuttomaksi! Yöunetkin meni kissoja murehtiessa.

Tokihan käytimme kissaneidin elukkalääkärillä eilen, mutta Moya oli virkeä ja ärhäkkä (no kuka nyt ei lekurilla olisi, pitää näyttää kuka tätä hommaa johtaa), joten lääkäri ei katsonut tarpeelliseksi nesteytystä. Määräsi vain matolääkettä ja probiootteja, diagnoosina sen kummemmin tutkimatta oli siis maha-suolitulehdus. Lääkäri osoitti syyttävällä sormella Elmeriä, joka kuulemma on voinut kantaa jonkun alkueläimen tai pöpösen meille. Mutta miksi Elmeri nyt ripuloisi jos näin olisi?

No, meillä on tiedossa tänä iltana taistelusessio Moyan kanssa. Ohjelmassa siis näin ruokimme ja lääkitsemme kissaa ruiskulla. Se on muuten voimalaji, jos joku ei tiedä. Probioottivalmiste on tumman ruskeaa tahnaa. Tiedän sen siitä, että olen pyyhkinyt sitä lattioilta, matoista, pöydän kannen alta, seinistä, jääkaapista, omalta poskeltani, hiuksista... En voi kuin nauraa räkäisesti, kun joku ehdottaa että tahnan voi laittaa kissan tassulle, josta hän nuolee sen pois. Kuulkaa, ei nuole! Sitä tassua kun voi myös ravistaa :D Ja myös päätä voi ravistaa, että saa sen yökkistahnan pois.

Mutta kunhan nyt saamme Moyaan vähän ravintoa niin alan olla toiveikkaampi. Elmeri sentään syö, myös kaiken mitä Moyalle yritetään tarjota, eikä kumpikaan ole nyt ripuloinut tai oksentanut noin vuorokauteen. Toivotaan parasta.