Alussa oli vihainen Moya, joka sähisi ja murisi toisessa päässä asuntoa. Sitten penskaa katseltiin korkeuksista. Hyvä henki hönkäili ilmeisesti tänne päin, koska kolmantena päivänä oltiin jo tässä:
Kissat samassa huoneessa! Uskomatonta miten siitä voi tulla niin hyvä mieli :)
Ja tästä eteenpäin on edetty ihan harppauksittain. Kaveria lätkitään tassulla, mutta se on selvästi enemmän leikkiä kuin tappelua. Elmeri on intona kutsumassa Moyaa takaa-ajoon, mutta Moya on vielä vähän jännittynyt ja reagoi välillä sähinällä, välillä leikkikutsuun vastaamisella.
Kaveri kuitenkin hyväksytään jo omille vakiopaikoille:
Välillä jopa ihan rennosti:
Työpäivän ajan olemme pitäneet kissat omissa huoneissaan, mutta eilen tuli selvä vihje, että eristämisen aika on ohi: Kissat olivat keplotelleet oven auki ja molemmat katit kuulemma tepsuttelivat tyytyväisinä ovelle, kun isäntä saapui kotiin.
Olisi kyllä valtavan kiva tietää mitä ne päivisin siellä puuhaavat. Ihan vain pikkiriikkisen olen huolissani ikkunalaudalla olevista kasveista, joista puolet on tekemässä uusia juuria vesilaseissa. Kissathan on kuuluisia siitä, kuinka varovat kaatuvia vesilaseja säntäillessään, eikö vaan...?
Karvaeläimet eivät yhtään ymmärrä miksi heitä vahdataan niin tiiviisti kokoajan. Mehän ollaan ihan viattomia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti