torstai 9. joulukuuta 2010

Roudari

Meillä on joskus tapana ilahduttaa sukulaisia ja ystäviä ottamalla kyläilyreissulle kissa mukaan. Tämä kissa on aina Elmeri, koska yritämme (epätoivoisesti) ylläpitää sen sietokykyä uusien paikkojen suhteen. Tämä on kätevää ajatellen näyttelytoimintaa. Toinen syy kissavalintaan on, että Moya stressaa järkyttävän paljon niin automatkoja kuin uusissa paikoissa olemista. Emme siis kiusaa kissaa vaan annamme rouvan jäädä arvokkasti omaan seuraansa.

Täytyy kyllä todeta vanhaa sanalaskua mukaillen, että kun yksi kissa on poissa niin, öh, toinen kissa hyppii pöydällä.

Tullessamme erään kerran kotiin kohtasi meitä tämä näky:



Moya ei vietäkään aikaansa makoillen omassa rauhassaan, vaan oli pistänyt ihan ranttaliksi! Keittiön matto oli kai ollut paha vihollinen, mikä oli siis pitänyt raahata eteiseen ja mytätä oven pieleen :D Mukana oli tullut myös maton päällä ollut jakkara! Uskomattomalta se tuntuu, huomioiden että Moya ei yleensä raahaa mitään mihinkään ja lisäksi tuo saalis on ihan kohtuullisen iso ja painava pienen kissan raahattavaksi.



Moya näytteli coolia. Voi olla mielenrauhamme vuoksi parempi, ettemme tiedä mitä muuta se touhuaa näinä yksinäisinä hetkinä.

torstai 25. marraskuuta 2010

Mitäs täällä tapahtuu?

Anteeksi nyt vaan, tulee vähän kuvaa meidän petaamattomasta sängystä, keskittykää kissoihin!

Olipa kerran kaksi kissaa päiväunilla:


Toiselle tuli läheisyyspula ja nuoluvimma:


Toinen ehkä meinasi reagoida kuten aina ennenkin (murinaa ja sitten lujaa pakoon):


Mutta ei se tehnytkään niin. Se jäi paikalleen, laittoi silmät kiinni ja venytti kaulaa että peses vähän tuoltakin:


MOYA! Älä yhtään yritä, sinähän nautit tuosta!! Kissarouva alkaan näköjään pehmenemään :)

tiistai 16. marraskuuta 2010

Kissa joka näki kummituksen

Tänä aamuna tapahtui hyvin outoja asioita. Henkilökunnan olisi pitänyt aavistaa jotain jo siitä, että Elmeri ei tullut miukumaan ihmisolioita hereille ennen kellonsoittoa. Samoin viimeistään siinä vaiheessa, kun kissanruuat otettiin esille, eikä Elmeri tullut "auttamaan", henkilökunnan olisi pitänyt tajuta että nyt on jotain vialla. Mutta aamu-uninen ihminen pöyristyi vasta sitten, kun iski Elmerin kupin lattialle, EIKÄ KISSA TULLUT SYÖMÄÄN.

Näin ei käy ikinä. Siis ikinä.

Moya näki tilaisuutensa tulleen heti, ja lipitteli Elmerin sapuskaa innolla. Sitäkään ei tapahdu ikinä, koska yleensä Elmerin ruokapaikka eteisessä on pelottava ja syödä voi vain omalla paikallaan keittiössä.

Nyt oli henkilökunnan (korkea) aika etsiä käsiinsä harmaa hyökkääjä. Mutta mitä kummaa, Elmerihän kökötti näköetäisyydellä omasta ruokakupistaan, ja tarkkaili silmät pyöreänä ruokaansa syövää Moyaa.

Silmät pyöreänä tarkkailtiin myös jokaista ihmistä, risahdusta ja oikeastaan kaikkea.

Mitenkään emme saaneet selvitettyä, minkä kummituksen ELmeri oli nähnyt. Joka tapauksessa kissa kyyristeli sängyn alla ja tuijotti meitä isoilla silmillään. Vähitellen se rohkaistui esille ja luimisteli pikkuhiljaa kohti ruokakuppiaan. Syöminen pääsi alkuun nihkeästi ja meinasi jäädä kesken, kun taas piti tarkkailla ympäristöä isoilla mustilla pallosilmillä.

Henkilökunta tenttasi Poikaa, jolla on innostuessaan tapana kohdella kissoja joskus vähän turhan ronskisti, mutta tunnustusta ei saatu. Kun Elmeri vihdoin päästi lähelle, käytiin katti läpi yksityiskohtaisesti. Ei se ontunut tai aristanut mitään paikkaa. Emme keksineet mitään syytä käyttäytymiselle. Vai olisiko se ottanut sähköiskun nakertaessaan johtoja (mitä tosin ei yleensä tee)? Aamun edetessä Elmeri söi ruokansa loppuun ja hakeutui tavalliselle paikalleen petaamattomaan sänkyyn köllimään. Myös tavanomainen miukukommentointi alkoi ja silityksiä otettiin vastaan kehräten.

Elmerin aamusätky oli kummallinen kokemus. Kissa tosiaan käyttäytyi, kuin olisi aaveen nähnyt. Tosin ehkä se näki? Ehkä kissat tietävät jotain, mistä meillä ihmisillä ei ole aavistustakaan?

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Mau-mau Champion

Posti kiikutti meille vähän aikaa sitten kuoren Ticasta. Sieltä putkahti esille seteli, jossa kerrottiin Wildtouch Silver Bulletin olevan tätä nykyä Champion Alter!



Elmeri itse ei tuntunut arvostavan lappusta kovin paljoa, vähän haisteltiin vaan. Kai se nyt on itsestään selvää, että hän vähintään mestarisarjaa. Henkilökunnalle tämä taas oli mukava yllätys. Ei nimittäin tullut mieleenkään perehtyä Tican tittelinansaintalogiikkaan viime näyttelyn jälkeen, tai edes laskea mitään pisteitä. Mutta helpollahan tuo Champion näyttää tulevan: pisteitä ropisee melkoisesti vain siitä, että on näyttelyn ainoa hopeatäplä (aina värinsä ja divisioonansa paras) ja siihen päälle tarvittiin se yksi kriittinen finaalipaikka.

Elmerin näyttelyura jatkunee vielä tammikuun näyttelyssä, mutta voipi olla, että sen jälkeen on näyttelytouhu vähäksi aikaa nähty.

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Mitäs tänään syötäisiin?

Hengissä ollaan! Tällä kertaa syvennytään sapuskoihin.

Kissanäyttelyssä ja muutenkin meiltä kysellään aika usein, mitä ruokaa kissamme syövät. Kysymys yllättää joka kerta, koska ruokinta tulee meillä aikalailla selkäytimestä. Sinällään bengalit eivät tarvitse sen kummempaa ruokaa kuin muutkaan kissat. Mutta huomioiden eläinruokatarjonnan laajan kirjon on kyllä hyvä, kun aihe kiinnostaa!

No, kuten kaikki tietävät, Elmeri ainakin söisi ihan mitä vain. Moya taas on krantumpi ja ymmärtää hyvin eron ihmisten ja kissojen ruokien välillä. Henkilökunta (yrittää) pitää kuitenkin tiukkaa linjaa: kissoille vain kissan sapuskaa.

Meillä siis mennään näin:
Aamulla märkäruokaa pussi/kissa (jos ollaan laihiksella niin yksi pussi puoliksi).
Iltapäivällä liha-ateria, noin 100 g/kissa.
Illalla herkutteluraksut, noin puoli desiä/kissa.

Pussiruokaa meille toimittaa lähinnä Zooplus, koska se on niin helppoa. Netistä valitaan mitä halutaan ja posti kiikuttaa jättilaatikon kotiovelle. Viime kerran satsi sisälsi mm. näitä ruokamerkkejä:



Nuo ruuat on hyviksi todettu, eli eivät sisällä turhia kasviksia tai viljoja vaan näyttävät siltä mitä pussissa sanotaan: kana on kanaa, tonnikala samannäköistä kuin ihmistenkin. Markettiruokien ja monien eläinkaupn ruokienkin kohdalla kannattaa syynätä tarkkaan mitä tuote oikeasti sisältää! Eräskin "liha-ateria" sisälsi lihaa kokonaiset 3 %, loppu oli viljaa, sokeria ja kasviksia... Sellaisella mössöllä saa helposti kissansa kipeäksi.

Liha meillä tarjoillaan aina raakana, tosin kaikki käy nykyään pakastimen kautta. Elmeri varsinkin reagoi mahallaan tosi herkästi muuten. Nyt vähän nolottaa, mutta olemme esimerkkiperhe siitä, että kissoille ostetaan kilo karjalanpaistilihoja ja ihmisille paketti jauhelihaa... Tosin lähikaupan lihatiskiltä saa usein kunnon lihaa 5-9 euron kilohintaan. Pussiruuat maksavat noin 1 e/100g eli tällä logiikalla tuo herkkulihakin on ihan edullista. Onneksi kissoihin uppoaa myös lähes ilmainen sydän. Lisäksi joskus tarjoillaan kanaa ja eksoottisia kokeiluja kuten riistaa, maksaa ja kieltä (nuo jälkimmäiset ovat kyllä niin ällöttäviä käsitellä, että ei meille enää!).

Raa'an lihan mausteena on aina jauhettu Multicat-vitamiini. Lisäksi hyvänä tarkoituksena on antaa lohiöljyä, mutta henkilökunnan mukavuudenhalu voittaa usein: Molemmat kissat vetävät sapuskojaan aina pitkin lattioita ja sen jälkeinen öljy-döfä on aika kamalaa koettavaa.

Raksut ovat Acanaa, Orijenia tai Applawsia. Lisäksi kokeilussa on Ziwipeak-kuivaliha. Nämäkin on valittu ison liha- ja pienen viljaprosentin perusteella. Jälleen varoituksen sana niistä markettiraksuista, monet eivät ole lihaa nähneetkään... Kokonaisuudessaan raksut eivät ole niin hyvää ravintoa kissoille kuin raaka liha tai märkäruuat (tämä mielipide on ainakin valloillaan keskustelupalstoilla), eli meillä raksuja annetaan vain herkutteluun, pieni määrä iltaisin. Nämä ovat Elmerin herkkua ja se söisi ihan mitä vain raksuja loputtomasti. Moya taas pysyttelee tiukasti omalla tasollaan. Neidille käy tasan Applawsin kanaraksut. Arvaatteko miksi?

Koska siinä on mun kuva...


Raksujen syönti tapahtuu tiukasti eri huoneissa, koska jostain syystä Moyan raksut pistävät Elmerin mahan aina sekaisin.

Tämän lisäksi Elmeri sitten hyökkäilee ihmisten lautasille aina kun voi ja on usein tavattu pää kattilassa. Kaikki, missä on lihaa/kalaa tai rasvaa kelpaisi, esimerkiksi lihakeitto, kastikkeet, kaurapuuro, lettutaikina. Oikeastaan myös kaikki, missä on haisukin näistä herkuista kelpaa: mm. kalan nahan vieressä olleet perunankuoret ja kukkakaali ovat kadonneet parempiin suihin ja lihakeitossa uineet porkkananpalat kelpaavat tuosta vaan. Meillä ollaan nykyään aika tarkkana, ettei mitään ruokia jää pöydälle.

Kissanruokia säilytetään aina tiukasti suljetussa kaapissa. Ja kun kuvasimme ruokia, niin jostain syystä Elmeri päästettiin huoneeseen vasta viime hetkillä...

tiistai 28. syyskuuta 2010

Ykköskorento!

Armahdamme viimein lukijoitamme, enää ei tarvitse katsella sitä kakkaa ylimmässä postissa :)

Elokuun näyttelystä meille kotiutui päivitystä kaikkien aikojen suosikkileluun. Saammeko esitellä: DRAGONFLY!



Tässä lelu käytön jälkeen... Täytyy myöntää, että eipä tuosta juuri selvää saa. Kyseessä on siis catdancerin tyyppinen (paitsi paljon parempi!) rautalankahärveli, jonka toisessa päässä on rapisevasta muovista askarreltu sudenkorento ja toisessa päässä tukeva kahva. Kahvasta heilutellaan ja korento pompii. Ja kissa muuttuu täysin pähkähulluksi. Tai siis Elmeri muuttuu, Moyan korentoon tutustuminen on ollut rauhallisempaa:



Ensimmäinen dragoni kotiutui meille Finticatin tammikuun näyttelystä ja voimme koko porukan voimin suositella sitä kaikille kissaperheille. Erityistä kiitosta lelu ansaitsee siitä, että se on optimaalisen hyvä laiskan ihmisen lelu. Leikitys onnistuu hyvin telkan katsomisen lomassa. Dragon kestää kohtuullisen hyvin, eli kestävyys riippuu paljolti siitä kuinka paljon kissan antaa pureskella korento-osaa. Meillä 8 kk käytön jälkeen dragon näyttää tällaiselta:




Siivet on pureskeltu pois, korento suolistettu kunnolla ja lopulta rautalanka KATKESI kahvan vierestä. Elmeriä tämä ei vain haitannut yhtään:

video

Mutta eipä hätää. Nyt on nimittäin varastot täynnä ainakin vuodeksi, katsokaas tätä! Ja juu, yksi näistä on ollut jo vähän käytössä.

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Joskus aamuherääminen on p****stä

Anteeksi nyt kaikki herkät lukijat, mutta tämä on vaan pakko jakaa teidän kanssanne.

Tiedättekö, miten saa aamu-unisen henkilökunnan vauhdilla ylös sängystä?



Nyt henkilökuntakin tietää.

Otetaan yksi kissa, tahmea aamukakka, vauhdikas ponnistus hiekkikseltä ja ravitus suoraan makkariin. Näin suoritetun herätysmetodin lopputuloksena on sitä itseään tyynyllä, ja raketin lailla sängystä ylös ampaisevat ihmiset.



Kyllä se sentään tajusi näyttää vähän nololta.

torstai 2. syyskuuta 2010

Myydään möksä

Elmeri iso, vanha kuljetusmökki pieni.

Henkilökunta on ollut erittäin tykästynyt Clipperin kuljetuskoppaan, minkä supertukevaa ovea ei varmasti paraskaan houdini-kissa avaa. Pari viikkoa sitten meille kotiutui isompi Clipperi, joten pienempi ykköskoon koppa halutaan nyt uuteen kotiin. Myytävänä siis Clipper 1-koko, oikein sopiva pienelle bengalille tai bengalia pienemmälle kissarodulle. Tai kanille tai muulle pikkuelukalle. Koppa on nelisen vuotta vanha, mutta mitään kulumisen merkkejä siinä ei näy. Ovh n. 45 e, nyt lähtee 25 eurolla! Tai no tinkiäkin saa. Yhteydenotot taapertaja(a)gmail.com.

tiistai 31. elokuuta 2010

Näyttelyraportti!

Nyt on vihdoin Elmerin virallisen näyttelyraportin aika! Henkilökunta räpsi paljon kuvia pokkarilla, eli tällä(kin) kertaa kuvien määrä korvaa laadun :)

Matkaan lähdettiin lauantaiaamuna. Olimme hyvin kiitollisia siitä, että näyttely alkoi vasta klo 13, jolloin kotoa voi lähteä liikkeelle ihmisten aikaan.

Elmeri pääsi elämänsä toisen kerran junaan. Kuljetuskopassa piti maukua loukkaantuneena, mutta huuto loppui heti kun henkilökunta armahti ja päästi kissan valjaissa tutkimaan vaunua.



Henkilökunnan helpotukseksi Elmeri oli IC-junan eläinvaunun ainoa eläinedustaja. Ihmisedustajia oli etukäteen kovasti pohdituttanut vaunujen hygienisyystaso, ja valitettavasti asiassa ei päästy yllättymään positiivisesti. Karvapalleroita ja tahmainen lattia. Kauhistuttaa, miten loistava kasvualusta junan lattia olisi kaikenmaailman pöpöille. Mutta nyt laitettiin sormet ristiin ja päästettiin kissa tutkimaan paikkoja.

Totesimme yhteistuumin, että IC-junan eläinvaunut ovat melko kummallisesti suunniteltuja: Penkit ovat toisella seinustalla pareittain toisiaan vastapäätä, toisella seinustalla on yksittäisiä paikkoja. Eli joko tunget jalkasi ja kissankopan siihen yksittäisen tuolin jalkatilaan tai pääset samaan välikköön vastapäätä toisen eläimen kanssa. Jos juna on täynnä, ovat molemmat huonoja vaihtoehtoja.

Matka sujui hyvin ja loppumatkan Elmeri vietti pääosin sylissä. Näyttelypaikka löytyi helposti ja tässä välissä onkin syytä antaa kiitosta, kun paikka oli niin hyvin saavutettavissa julkisilla liikennevälineillä! Sitten vaan Emppu häkkiin.



Oma häkki ei ollut kovin kiva paikka, etenkin kun nenään tunki kaikenmaailman hajuja ja jokapuolelta kuului maukumista! Ja sen lisäksi henkilökunnan verhoratkaisu ontui pahasti. Todettava on, että seuravalla kerralla verhoja ei tehdä "kyllä se varmaan riittää"- kokoisesta jämäpalasta. Ne verhot kun voivat hyvin olla liian isot, mutta eivät liian pienet... Elmeri myös myttäsi kaikki pohjalle asetetut kankaat. Henkilökunta vakoili kovasti muiden verhoratkaisuja ja totesi, että kangasta pitää olla paljon enemmän ja useampia kerroksia. Ja niin, lisäksi kankaiden paikallaan pysymiseen auttaa rauhallisempi kissa.

Tässä näyttelyssä oli kaikkiaan viisi tuomarikehää. Kissa siis viedään tuomarihäkkiin (näkyy seuraavan kuvan taustalla) muiden saman sarjan kissojen kanssa ja tuomari ottaa kissan kerrallaan tarkastettavaksi. Tyttö- ja poikakissat ovat samassa sarjassa, mutta leikatut ja leikkaamattomat aina erillään. Tässä ollaan William Leen käsittelyssä:



Näyttelyssä oli bengaleita aivan hurjasti, mahtavaa! Näyttelyluettelon mukaan noin sadasta kissasta bengaleita oli kokonaista 25, joista puolet pentuja. Henkilökunnan täysin subjetiivisen arvion mukaan bengaliedustus oli erittäin korkeatasoista. Glitteriä olisi riittänyt vaikka Elmerillekin jaettavaksi ja väriskaalaan sisältyi ruskeiden täplien ja marmoreiden lisäksi lunta, hopeaa ja pari mustaakin pikkupantteria. Voi ihanuus.

Näyttelytilanteessa tuli selvästi ilmi, että vaikka bengali on valtavan hieno ja ihmisläheinen kissa, se on usein luonteeltaan myös helposti provosoituva. Osa aikuisista bengaleista jätti näyttely"käyttäytymisellään" Moyankin varjoonsa, vaikka henkilökunta ei ole aiemmin pitänyt sitä mahdollisena. Energisimmät sähinäkerät lähtivätkin kesken näyttelyn pois. Omistajaa näyttelyn keskenjääminen tietysti aina harmittaa, mutta on tilanteessa hyvä ratkaisu. Kissan parastahan tässä pitää miettiä.

Kissanäyttelyssä on jännää paitsi seurata erilaisten kissojen käyttäytymistä, myös ihmisiä. Bengalipentujen arviointi kokosi aina ympärilleen sekalaisen joukon bengaleiden ihmisiä, joiden kasvoille nousi identtinen hieman höyrähtänyt hymy kaiken sen söpöyden edessä. Mutta ne pennut olivat ai-van ihania! Ruusuketäpliä ja marmoreita ja ne mustat bengalit! Onneksi meillä on Moya, joka ei kestä yhtään uutta kissaa reviirilleen. Muuten oltaisiin lirissä...

Tica-näyttelyssä jokainen tuomari valitsee värin ja divisioonan parhaat kissat, ja lisäksi rodun (tai mikä porukka siinä nyt kasassa onkaan) parhaan. Elmeri todettiin joka kerta värin ja divisioonan parhaaksi! Tosin oli myös ainut edustaja molemmissa :) Yksi tuomari rankkasi Empun toiseksi parhaaksi bengaliksi, ja alla oleva Jean-Marc Lagarde parhaaksi. Olemme edelleen ällistyneitä tästä kunnianosoituksesta, koska paikalla oli niin valtavan hienoja kissoja.



Tämä tuomari oli uskomattoman hyvä kissojen käsittelyssä. Ihan samaa ei voi sanoa kaikista muista, eräällekin tuomarille monet kissoista murisivat jo, kun hän avasi häkin oven... Tosin tietysti kissat väsyvät päivän mittaan ja silloin hermot nousevat pintaan.



Näin ohrasesti kävi Elmerillekin viimeisessä ringissä. Elmeri-parka ei ollut malttanut nukkua koko päivänä hetkeäkään ja nyt tuli raja vastaan. Tuomarihäkki oli KAMALA paikka ja Elmeri kertakaikkiaan kieltäytyi tulemasta tuomarin käsittelyyn. Meidän lungi lötköpötkö, joka ei koskaan sähise tai ole agressiivinen, pisti kauhean rähinän pystyyn! Henkilökunta oli jo ihan varma, että tuomari heittää Empun ulos kisasta saman tien, mutta ymmärrystä löytyi yllättävästi. Emäntä sai käydä hakemassa kissan häkistä tuomaripöydälle. Mutta siitä kehästä ei menestystä tullut, eipä yllättänyt.

Päivän lopuksi odotettiin kovasti viimeistä, Elmerin ykköseksi valinneen tuomarin finaalia. Finaaliin pääsevät yleensä tuomarin ykkösiksi rankkaamat kissat, mutta eivät aina. Ja näin kävi meillekin. Harmitti, koska ei sitten jäi ruusukekin saamatta. Henkilökunta poistui pakkaamaan kissaa poislähtöä varten.

Yllätys olikin suuri, kun finaalin jälkeen meille kiikutettiin hieno vaaleanpunainen rusetti! Tuomari oli tehnyt virheen laskelmissaan ja unohtanut kutsua Elmerin finaaliin. Emppu-pemppu olikin hänen mielestään päivän 8. paras kastraatti. Eihän 8. sija toki mitään mullistavaa ole, mutta hei: RUUSUKE!! Olimme kaikki tosi iloisia, paitsi Elmeri joka määkyi jo kuljetusmökissään.

Finaalimokasta jäi vähän harmittamaan, kun emme kuulleet tuomarin mielipidettä kissasta. Tuomarit tutkivat kissan hyvin nopsaan varsinaisissa kehissä ja esittelevät niitä laajemmin vain finaaleissa. Mutta toisaalta, Elmerin väsymystilasta johtuen oli ehkä vain hyvä, ettei kissaparkaa pakotettu vielä kerran tuomarihäkkiin rähisemään.



Tällainen sieltä tuli! Hyvä Elmeri!

Sitten matka jatkui kohti hotellia. Junalla olisi päässyt kotiinkin, mutta henkilökunta inhoaa matkustamista ja oli arvellut aivan oikein, että loppupäivästä ollaan jo aivan kuitteja. Jos junakokemus oli siisteydessään kyseenalainen, yllätti Sokos Hotel Vantaa todella positiivisesti. Eläimille sallittu huone oli kokonaisuutena siisti, karvaton ja mikä parasta, hajuton. Ei tunkkaista koirapölyhajua! Huoneessa oli hyvät tilat eläintarvikkeille:



Ja Elmeri löysi kylppärin oven vierestä toimivan kytsimispaikan. Sekä kaksoisolentonsa!





Yöksi Elmerille valmistettiin pesä viereiseen tuoliin, mutta tietäähän sen miten kävi. Kissa kelli koko yön isännän ja emännän välissä...

Näin alkaa raporttimme lähenemään loppuaan. Paluujunamatka sujui jo rutiinilla. Tämänkertainen IC oli vielä kaameampi kokemus kuin tulomatkalla, pinnat paikoitellen puhkikuluneita eikä vaunua varmaan oltu siivottu viikkoihin. Joka paikassa oli karvaa vähintään tämän verran:



No, kuvasta ei ehkä paljon näy, mutta kuvitelkaa kokolattiamatolla tasainen harmaa kerros karvaa. Matkan toinen puoli mentiin pikajunassa, ja se olikin matkan paras eläinvaunu. Lattia oli pelkkää muovimattoa (helpompi pitää puhtaana kuin kokolattiamatto) ja penkit järkevästi pareittain ja peräkkäin. Vaunussa oli parhaillaan kolme koiraa ja toinenkin kissa, mutta yhteiselo sujui hienosti. Vähän Elmerin piti tietysti tarkkailla viereistä syötävän suloista koiranpentua:



Ja niin päästiin kotiin, jossa Moya suhisi Elmerille koko illan ja Elmeri oli ihan vaan oma höpsö itsensä. Kiva reissu, mutta ihan heti emme uudelleen lähde näyttelymatkalle Etelä-Suomeen. On siinä sen verran tekemistä. Toivottavasti vuodenvaihteen näyttely on jossain vähän lähempänä :)

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Elmeri matkaa palmun alle

Mitäs täällä nyt tapahtuu?



Tää on kai joku kiva uusi leikki, tsäp tsäp!



Oikeasti se ei ole ihan sitä, vaan Elmeri tutustumassa tietämättään uusiin näyttelyverhoihinsa. Matkaamme tulevana lauantaina Vantaalle Finticatin järjestämään TICA-näyttelyyn. Elmerin hopeaväri ei ole hyväksytty väri FIFEssä, jonka näyttelyitä on aika usein ja eri puolilla Suomea. TICA-näyttelyitä taas on harvoin ja ne tuntuvat olevan lähes poikkeuksetta Etelä-Suomessa, johon meiltä on matkaa kolmisensataa kilometriä.

Päätimme kuitenkin reippaasti ja rohkeasti lähteä kissan kanssa reissamaan, vaikka aiempia reissukokemuksia ei juuri ole! Ainoa aikaisempi näyttely- ja matkustuskokemus on Lahden näyttely, jossa kävimme Elmerin ollessa pentusarjassa. Tykästyin itse TICA-näyttelyihin huomattavasti enemmän kuin FIFEn vastaaviin. TICAssa on tekemistä koko päivälle ja kissa pääsee usean eri tuomarin arvosteltavaksi. Se tekee päivästä mielenkiintoisemman verrattuna FIFE-näyttelyihin, joissa lähinnä kökitään häkin vieressä koko päivä.

Mutta vähän kyllä kauhistuttaa tuleva matka. Jotta liikkuvia osia olisi varmasti tarpeeksi, haluaa Poika ehdottomasti lähteä mukaan. Hän varmaan muistelee vieläkin Lahden näyttelypaikan hauskaa leikkihuonetta, vaikka Vantaalla ei tietenkään ole vastaavaa. Matkustusväline on ehdottomasti juna, koska autossa koko matka olisi pelkkää huutoa (sekä kissan että Pojan osalta). Saa nähdä onko junassa myös... Sen lisäksi jänskättää, sopivatko uudet verhot häkkiin. Tarkasti mitatut ja samankokoisista paloista ommellut verhot kun ovat aivan eri kokoiset! Ilmeisesti henkiökunta voisi ommella useamminkin kuin kerran vuodessa. Meillä ei myöskään ole häkkiin sopivaa hiekka-astiaa. Tai olisi häkkiin sopiva, mutta Elmeri ei mahtunut ko. astiaan edes viimeksi pentusarjassa ollessaan.

Kyllähän se vähän vakavaksi vetää.

maanantai 23. elokuuta 2010

Lelutyyny

Pojan pehmoeläinkorista löytyi aikoja sitten hankittu Kong Kickeroo-pötkylä. Se innosti Moyaa silloin kun taloon saapui, mutta innostus hiipui pian. Mutta nyt on kissaneiti saatu useita kertoja kiinni rysän päältä! Tai siis sen pötkylän. Meillä nimittäin nojaillaan, viileesti.



Yritätkö tulla osingolle?



Tää on mun nojailupötkylä, mun!



Hah, siinähän kompensaationuoleskelet, pötkylä on edellen mun!



Ja rauhan palattua, tai siis Elmerin poistuttua, arvon neiti kuukahtaa unilleen. Mutta pötkyläote pitää tiukasti. Joistakin asioista ei luovuta.

tiistai 17. elokuuta 2010

Pönttöpää

Emännällä ja kissalla on tietysti aina paljon yhteistä. Meillä vähäisin näistä ei ainakaan ole viehtymys (höm, riippuvuus) Ben&Jerry's jäätelöihin.

Tietysti Elmeri koittaa tunkea väliin jo jätskinsyöntivaiheessa, vaikka se onkin kiellettyä. Monen yrityksen jälkeen Elmeri antaa periksi ja siirtyy takavasemmalle tarkkailuasemiin. Mutta kun purkki vihdoin kolahtaa pöytään tyhjänä, on Empun vuoro!

Tästä se lähtee, nuuskis-nuuskis:



Kieli ylettäää aika pitkälle...



Ja lopuksi tadaa: Pönttöpää!



Tästä tietysti seuraa purkin juuttuminen päähän ja kissa, joka koittaa kiemurtelevasti peruuttaa purkkia pakoon. Siitä ei saatu kunnon kuvaa johtuen kameran oudosta tärinästä, minkä syyksi pian diagnosoitiin henkilökunnan hekotuskohtaus.

torstai 12. elokuuta 2010

Blogisynttäri!

Hassunhauskan pörrääjän elikkä Onni-kissaisuuden blogin synttärit pukkaavat kuulemma päälle. Senpä kunniaksi täältä toiset blogikissat (joilla vielä korvantaustat märkinä) toivottavat onnea ja menestystä tosimiehelle, neitisöpöliinille ja kirjureille! :)

keskiviikko 11. elokuuta 2010

Poistopalvelu Elmeri

Monilla ihmisillä on vaikeuksia hankkiutua eroon turhasta tavarasta. Meilläpä on tarjolla uusi tavaranpoistopalvelu! Periaatteena on, että käyttökelpoinen tavata ajetaan sellaiseen kuntoon, ettei sitä enää halua käyttää. Elmeri ylpeänä esittää:

Jos kyllästyt lompakkoosi:



Jos kyllästyt rullaverhoihisi:



Poistopalvelussa on vielä pienenä haasteena palvelun kohdistaminen juuri niihin turhiin tavaroihin. Eikä esimerkiksi tärkeisiin. Mutta omalla vastuullaan uudet asiakkaat ovat Elmerin puolesta tervetulleita!

lauantai 7. elokuuta 2010

Yhteisulkoilu

Nyt henkilökunta on vihdoin saanut pari kuvaa kaivettua kameran syövereistä ja päästään asiaan.

Meillähän ei ole viety kissoja ulos yhtäaikaa, koska arvelutti, että liikkuvia osia on liian monta. (Eli 2 aikuista ja 3 liikkuvaa osaa. Aikuisia ei lasketa liikkuviksi osiksi, koska ne ovat köntystyneet liikaa.) Mutta pitihän sitä sitten vihdoin kokeilla.

Toisin kuin arvelimme, Pojan viihdyttäminen ei noussut ollenkaan ongelmaksi. Hän oli tohinalla mukana ja viiletti kissan luota toiselle. Viilettämistä tosiaan tarvittiin, koska eiväthän nämä karvakuonot menneet hetkeäkään samaan suuntaan. Mistään yhteisulkoilusta ei voinut puhuakaan, koska Moya hölkötti heti pihan oikeaan reunaan ja Elmeri suuntasi vasemmalla oleviin puskiin.

Vihdoin henkilökunnan oli otettava kovat keinot käyttöön ja kannettava Elmeri Moyan luokse. Pitihän sitä nyt saada dokumentoitua tämä suuri tilaisuus! Muuta toisin kuin eräillä (ja tässä välissä kirjuri jää taas kerran toljottamaan ällistyneenä, miten upeita kuvia nuo ovat), meillä saatiin otettua vähän erilaisia kuvia.

Moya oli ollut pihalla ihan innoissaan ja kiertänyt jo hehtaarin kokoisen pihan toiseen laitaan. Mutta sitten! Mitä TUO täällä tekee??



Se yhteiskuva onnistui sitten lopulta näin hienosti:

Tähän voitte kuvitella äänitehosteeksi matalaa murinaa...


Moya otti jalat alleen ja suuntasi määrätietoisesti kohti ovea. Ihan loukkaantuneena. Hänen ulkoilukäynnilleen tuotiin tuo toinenkin, hmh. Elmeri jäi tapansa mukaan kiertelemään ja haistelemaan, kai se on hänelle normaalia, että siihen hassuun murisijaan törmää välillä ulkonakin.

Kotiovea kohti suunnistettiin hitaaaaasti, mutta onneksi Poika auttoi fleksin kantamisessa. Tietysti piti vähän kikkailla :)

maanantai 2. elokuuta 2010

Kesäfiilis jatkuu

Noniin. Henkilökunta on palannut kesälaitumilta sorvin äärelle ja saanut vähitellen väännettyä helteessä sulaneet aivonsa myös blogitaajuudelle. Meillä ei lomalla tehty mitään. Paitsi maattiin, ja vähän juoksenneltiin ja sitten läähätettiin. Muutaman kerran kissat kokivat järkyttäviä hetkiä, kun henkilökunta poistui kauhean ryminän saattelemana, eikä tullut takaisin ruoka-aikaan. Ruokaa tuli antamaan joku ihan muu tyyppi. Eikä se vienyt edes ulos. Pöh.

Onneksi henkilökunta kuitenkin palasi kotiin parin yön jälkeen. Kissat tekivät maukunallaan hyvin selväksi, mitä mieltä ovat tuollaisesta katoamistempusta.

Helteen pilvisinä hetkinä karvakorvat ovat päässeet ulos. Kaivetaanpa tähän kesäisiä kuvia Moya-neitokaisesta. Moya on reipastunut kovasti, ja syökin nykyään taas sen verran, että vähän pitää katsoa kuinka paljon kuppiin laittaa ruokaa. Jesssss... :)



Kun Moya pääsee ulos, alkaa ensimmäiseksi armoton heinännarskutus:



Heinää pureskellaan tuolta ja täältä. Sitten seuraa tauko. Henkilökunta osaa jo odottaa pian esiintyvää levotonta liikehdintää, joka päättyy hassuihin nykiviin liikkeisiin ja heinäoksuun. Mutta mikäs siinä, maha puhdistuu ja onneksi oksennus tulee aina ulos!

Moya viihtyy erityisesti etupihan metsikössä. Kävelylenkillä on joka kerta ulkoiluttajan kärsivällisyys loppunut ennen kissaa, joka kipittäisi vielä vähän pidemmälle. Kotiinpaluuehdotuksille tarjoillaan tällaista ilmettä:



Seuraavalla kerralla luvassa raportti kissojen yhteisulkoilutuksesta!

keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Elminaattorin isku vol. x

Juuh. Palataanpa pari viikkoa ajassa taaksepäin, sillä raportoimatta on jäänyt tempaus, jonka eräs nimeltä mainitsematon kissa suoritti.

Meillä on keittiössä tällainen taso, jossa pidetään mikroaaltouunia:



Realistista on tietysti tarkentaa, että tasolla pidettiin mikroaaltouunia. Kunnes eränä päivänä henkilökunta löysi mikron lattialta tuhannen päreinä.

Ensireaktiosta jäi käteen ainakin tieto siitä, että henkilökunnalla on aikamoisen kiitettävä ärräpää-sanojen valikoima...

Tietenkään emme tiedä, kuka sen mikron oli pudottanut, mutta jostain syystä kaksi syyttävää sormea osoitti heti Elmeriä. Emppu tutki rikospaikkaa ihan pokkana, silmät pyöreinä että mitäs kummaa täällä on tapahtunut?



Moyakin ilmestyi paikalle haistelemaan ja näytti vähän toruvalta (okei, henkilökunnan silmissä ainakin).



Täytyy kuitenkin myöntää, että tuho jäi pienemmäksi, kuin olisi ollut mahdollista. Kissat eivät loukkantuneet, ja työtasoon ja laminaattilattiaan tuli vain pienehköt kolhut. Mikro oli halpa ja jostain syystä nyttemmin korvattu toisella halvalla uunilla.

Meitä ihmetytti pitkään, miten kummassa Elmeri oli saanut pudotetuksi mikron. Se oli tosi painava uuni, jonka kanssa sai tosissaan taistella, mikäli halusi pyyhkiä pölyjä uunin takaa. Sen yhden kerran kuin näin tapahtui :)

Ensimmäinen arvaus oli, että kissa oli tunkenut itsensä seinän ja uunin väliin. Tämä tuntui kuitenkin oudolta, Elmeri ei nimittäin ikinä ole ollut kiinnostunut menemään mikron päälle. Pulma taisi ratketa, kun tutkailimme uutta mikroa. Mikron etujalat ovat aika takana, ja kun ovi on auki, keikahtaa mikro hyvin helposti eteenpäin mikäli ovelle tulee painoa ylhäältä päin. Kai Elmeri sitten oli mennyt tutkimaan uunia ja ottanut tukea tai hypännyt oven päälle. Ja siitä se lähti.

Tarkistapa siis hyvä kissan omistaja mikrosi sijoituspiste! Äläkä jätä mikroa "tuulettumaan" ovi auki, koska ovi voi olla yllättävä vipuvarsi koko kojeen keikauttamiseksi.