perjantai 30. lokakuuta 2009

Jätemyllyt

Jätemylly on oivallinen termi, joka on tarttunut mukaani lapsuudenkodistani. Se kuvaa henkilöä, joka kaapii muiden ruuanjämät nassuunsa, ja tekee sen ihan vapaaehtoisesti. Joskus jopa mielellään, mutta se on kyllä jo vähän sairasta.

Meillä asuu nykyään kaksi jätemyllyä. Toinen olen minä, koska Pojalta jää lautaselle usein hyvää syömäkuntoista ruokaa enkä kestä heittää sitä menemään. Ja toinen on pieni karvainen kaveri, Elmeri.

Elmerin mielestä on tärkeää putsata kissankupit perusteellisesti, kaippa se ymmärtää että henkilökunnalle on tiskaaminen näin helpompaa. Ensin oma kuppi, sitten Moyan. Tämän jälkeen nuollaan suunympärystää ja hypätään sitten ihmispöytään tarkistamaan tilanne. Ja kyllä! Useimmiten siellä on lautasella vaikka mitä aarteita, kuten leivänmuruja, jugurtin jämiä, lihakeittoa, vadelmamehua... Ja ne pitää lipittää naamariin!





Kaikkein parasta Elmerin mielestä on kuitenkin jäätelö. Erityisesti Creamy lakritsijäätelö. Hassu juttu sinällään, että niin on myös emännän mielestä.

Mun kissa :)

ps. Ennen kuin kissansuojelijat aktivoituvat, niin tiedoksi, että emme me pidä Elmeri-parkaa nälässä. Se saa monta kertaa päivässä reilun satsin ruokaa ja raksuja kanssa. Ja kyllä me myös vahdimme, ettei kisu vetele mitä tahansa ihmisruokaoutouksia, ettei vatsa mene taas sekaisin. Mutta on siinä pikkukissan ruokahalussa silti vaan jotain huvittavaa!

Ei kommentteja: