Moya tuli meille keväällä 2006 ja siitä alkoi tämän perheen bengalielämä. Kissan tuloa valmisteltiin hartaasti, sillä perheen isäntää piti ensin vähän pehmittää. Eihän kissa paljon sido, eipä... Ahkeran kissasivusurffailun jälkeen päädyimme bengaliin. Oli muuten isännän ehdotus, se oli jo mennyttä kalua tässä vaiheessa. Kävimme tutustumassa Cayenne-kissalassa bengalipentueeseen ja ällistyimme, miten kissa voi olla niin hieno ja ihana ja ihmisläheinen kuin Moyan emo oli! Eipä siinä enää arvottu otetaanko meille kissa vai ei.
Kissalle rakennettiin kiipeilypuita, ostettiin vessamökki, kuljetuskoppa ja kasa leluja ja pohdittiin nimeä. Moya sai lopulta nimensä Farscape-sarjan elävän avaruusaluksen mukaan, eksoottisen kissan arvolle vähintäänkin sopiva nimi.
Pikkuinen Moya-pirpana tassutteli meille häntä pystyssä ja sitten hänestä kasvoi iso kissa. Välillä vähän turhankin iso, ruoka nimittäin maistuu. Kissaneitimme on hyvin eloisa seuralainen. Hän on leikkiessään tajuton säntäilijä ja säheltäjä, onnistui kerran jopa murtamaan kantapäänsä riehuessaan. Moya kiehnää vieressä katsomassa kun tehdään, no, oikeastaan mitä tahansa. Pitäähän kissan auttaa. Moya pomppii syliin kotiintultaessa, joka ilta kun Poika on saatu nukkumaan ja vähän väliä muutenkin. Neitimme on erittäin äänekäs tapaus, kotiintullessamme päivän kuulumiset kerrotaan monisanaisesti eli naukumalla kovaa ja vielä kovempaa. Ääntä hän hyödyntää tehokkaasti myös henkilökunnan herättämiseen. Joka aamu viimeistään kuuden aikoihin.
Moya sitten leimautui perheen isäntään. Isäntä voi itse kertoa miltä tuntuu, kun pieni karvaeläin seuraa häntä kuin jumalaa jokapaikkaan. Isäntä luulee ja toivoo, että Moya kohdistaa huomionsa jatkossa uuteen tulokkaaseen. Hih!
