Kesäfiilistelyä

Meillä on oltu ihan rauhakseltaan nyt, kun kesä päätti tulla etukäteisvierailulle. Perheen ihmisjäsenet hengailevat pihalla ja mönkivät hikisinä sisätiloissa, ja kissakaverit tekevät oikeastaan ihan samoja juttuja.

Molemmat kissat ovat reipastuneet ulkona liikkumisen suhteen. Moya on viimein päässyt eroon turhasta jännäyksestä. En tiedä mikä naksahti kissan päässä, sillä edellisvuosina se on ollut oikea viidakkokissa, vetänyt isoja lenkkejä metsässä ja aina parkumassa ulos. Mutta tänä keväänä, ei. Ilmeisesti Elmerin tulosta johtunut järkytys on yltänyt tällekin elämänalueelle, ulkoilu on ollut pelottavaa. Ensin paetaan valjaita, sitten parutaan sylissä, seuraavaksi kärvistellään hetki pihalla ja juostaan lopulta ihan itse kotiovelle... Mutta nyt lämpimällä Moya on rentoutunut ja viimeksi ulkoilu sujui jo tosi hyvin. Mentiin jo aika pitkälle metsään ja tarkkailtiin Poikaa ihan kiltisti leikkipaikan vieressä puskan alla.

Ja Elmeri taas... Mennä töhöttää tyylinsä mukaan :) Elmerin lempipuuhaa on öttiäisten metsästäminen nurmikolta, metsä ei niin kiinnosta. Henkilökunta odottaa vähän jännityksellä, kuinka kauan naapurit jaksavat katsella takapihalla ja lasten leikkipaikan läheisyydessä tapahtuvaa kissan ulkoilutusta. Tietenkään Elmerin ei anneta menä hiekkalaatikolle, eikä edes tehdä pissaa nurmikolle, sitäkin se nimittäin jo yritti. Mutta joillekin pelkkä eläimen läsnäolo pihalla voi olla liikaa. Erityisesti kun talon järjestyssäännöt kieltävät elänten ulkoiluttamisen piha-alueella. Tosin nämä säännöt ovat vuodelta 1969 eikä niitä monilta osin enää noudateta (vai luovuttaako joku avaimensa luotetulle miehellä joka kerta lähtiessään yli kahden päivän matkalle ja kertoo talohallitukselle kuka tämä luotettu henkilö on?). Toivomme kovin, että myös kaikkien eläinten ulkoiluttamisen kieltävä pykälä on vanhentunut...

Tässä tyylinäyte valppaasta löhöilystä. Pensaan varjo kiinnostaa, kun helteessä ei jakseta touhottaa, mutta pitää silti vähän pitää silmällä lintuja/öttiäisiä/autoja/ohikulkijoita...

Digipokkari ei ihan pysy kissan vauhdissa :)

LURPS! (Mitähän se söi...?)

Takaisin asiaan, Elmeri on oppinut myös kinuamaan ulos. Sitä Moya ei viime vuodesta poiketen harrasta yhtään. Elmeri onneksi käyttää tässäkin asiassa hyväkseen omia menetelmiään: miukuu ja hyppii. Ja sanon onneksi, koska tuon kollin miukuminen on edelleen pikkiriikkistä ininää. Ja hyppiminen oven kahvaan loppuu, kun sisäoven laittaa kiinni.

Henkilökunnan taholta Elmerin uloskinuaminen on siis suorastaan häpeällisen helppoa ohittaa. Laitahan vähän yritystä kehiin, kissa!