Moyan ja Elmerin yhteiselo muuttuu kokoajan sujuvammaksi, pikkuaskelin ja vähitellen. Moya on jo reippaampi, eikä heti alistu juniorin jyrättäväksi kuten aiemmin. Kissat ravittavat joka päivä ympäri kämppää, ja välillä leikkialoitteen tekee Moyakin. Moya osaa myös ilmoittaa kovalla marmatuksella ja murinalla, kun leikki alkaa riittää. Fyysisesti se kohtelee Elmeriä varovaisesti edelleen, vaikka Elmeri on jo kooltaan paljon isompi. Iltaraksut syödään jo yhtäaikaa samassa huoneessa, tosin henkilökunta rientää pelastamaan Moyan kupin Elmerin tyhjennettyä omansa. Moya ei juuri puolusta ruokaansa kun vastaan puskee harmaa goljatti raksun kiilto silmissään...
Moya myös tulee syliin aiempaa aktiivisemmin, maukuu yömaukujaan ("Minä Löysin Nartsan") ja osallistuu aktiivisemmin kodin touhuihin. Melkein jo siis kuin ennen vanhaan, ainakin välillä! Henkilökunta on tosi tyytyväinen ja iloinen siitä :)
Elmeri käy päivittäin nuolemassa kaverinsa päätä ja Moya sietää sitä, joskus pidempään ja joskus ei niin pitkään...
"Putsaan sun korvan..." 
"Putsaan sun kaulan..."
"Kuules rötkö, mä litistyn tänne alle!"
Grr, mätkismätkis!!
2 kommenttia:
Kivaa kuulla että vähitellen ystävyys sujuu jo paremmin. Hiljaa hyvä tulee (uskotaan ainakin meillä) :)
Tuo näyttää aika kesyltä meidän tappeluihin verrattuna :)
Lähetä kommentti