Riiviöintiä

Puolet henkilökunnasta kävi viettämässä laatuaikaa Amsterdamissa viikon verran ja toinen puoli sai päälleen sekä lapsenhoidon että kissainhoidon koko värikkäässä kokonaisuudessaan. Tiedossa oli siis vähemmän leikitystä ja kissa-aikaa karvaisille perheenjäsenille. Moya selvisi haasteesta kunnialla, arvokas leidi kun on. Elmeri taas, no, ei.



Mm. tämä näky oli eräänä päivänä odottamassa kotiinpalaavaa isäntää. Elmerin mielestä luomuleipä on kai tosi hyvää, tai sitten tosi vaarallinen vihollinen. Joka tapauksessa se oli pitänyt suolistaa keittiön matolle. Viikon aikana Elmeri oli pelmeröinyt myös puurokattilan kanssa, eli vetänyt puolikkaan kattilallisen naamaansa. Vähän kyllä epäilen tuon puuromäärän olevan urbaanilegendaa, mutta kuulemma Poika-parka oli jäänyt ilman iltapuuroaan sinä iltana. Elmeriini oli näiden lisäksi toki myös kunnostautunut tavalliseen tapaan esim. kakkimalla hiekkiksen seinälle, pudottamalla erinäisiä esineitä pöydiltä, nakertamalla ruukkukasveja ja kattilankahvoja ja täppäilemällä tauluja jne. Tämä on herran "emmä-mitään-tehny (ja vaikka olisinkin tehnyt niin en myönnä!)" -ilme:



Tämän lisäksi Elmerillä on uusi erikoisuus, jossa jakkaran päällä oleva kaiutin toimitetaan lattialle kiitettävän jymähdyksen kera. Tätä on myös kotiinpalannut osa henkilökunnasta päässyt todistamaan. Näin se lähtee:

Tuolla reunan takana viuhuu jotain jännää!

Nyt mä saan sen!

Ja kun reilut 5 kiloa kissaa tunkee häntänsä perässä kaiuttimen ja seinän väliin, niin lähteehän se. Lattialle vaan TÖMPS!