Olipa kerran pikkuinen hopeatäplikäs kissa. Tällä kissalla oli monia aivoituksia. Monet niistä liittyvät logiikkaan, jolla toimivat myös pienet lapset: Teen näin, koska voin!
Se yksi hopeatäplä toteuttaa tätä elämänfilosofiaa ihailtavan määrätietoisesti. Ihmisoliot eivät ennen tienneetkään, mitä kaikkea voi kokeilla ja testata. Yhä uudelleen...
"Ovissa on hassuja pisteitä, ne voi olla vaikka kärpäsiä, hyppäänpä täppäilemään niitä! Uudestaan!" (Nyt se hullu kissa hyppii ovenkahvojen ruuveihin, öö, kymmenen kertaa putkeen. Nyt se vaihtoi valokatkaisijaan.)
"Tuolla liikkuu jotain, hyökkään ja tapan!" (Antaisitko mun pedata tän sängyn?)
"Hahaa, hiekassa möyrii saalis, täppään sen!" (Antaisitko mun siivota tän kissanhiekan?)
"Tuolla on jotain mielenkiintoista!" (Älä puske siitä läpi, se kirjapino/korurasia/astiapino/paperikasa putoaa lattialle!!)
"Tuolla on jotain mielenkiintoista!" (Jähmety! Ja odota että kissa on rynnännyt ohi, muuten kamppaat itsesi siihen.)
"Tuolla on jotain mielenkiintoista" (Pysy Elmeri ihan paikallasi ettet putoa sieltä oven päältä, mä tulen pelastamaan sut...)
"Tuolla on jotain mielenkiintoista!" (Onko lapsen pottaa pakko työnnellä ympäriinsä?)
"Tuolla on jotain mielenkiintoista!" *tumps* (Voi jösses taas se kissa jysähti jostain alas...)
Ja niin edespäin. Me olemme ottaneet käyttöön uuden verbin, pelmeröidä. Kun jossain rysähtää, niin Poikakin toteaa vaan että "Elmeli pelmelöi". Ja pelmeröihän se. Lautasen kappaleita on siivottu usein ja esineet sinkoilevat ympäriinsä kun nassikka ottaa ravia. Jos juuston jättää pöydälle, se on hetkessä täynnä pieniä hampaanjälkiä. Ja itsensä kissa voi tunkea kaikkialle, kaappeihin ja hyllyille, koreihin ja kasseihin, laatikoihin ja vaatteiden sisään. Ja sitten käytetään kynsiä, että saa vedettyä itsensä pois ahdingosta.
Meillä on naarmu- ja riekalekone. Mutta se saa paljon anteeksi koska se on myös ultimaattisöpöys-kehruu-kone :)
3 kommenttia:
Voi ei, nauran ihan kippurassa täällä tuolle listalle - siksi että se osuu niin nappiin ;D Joka ikinen tilanne (ehkä hiekalla leikkimistä lukuunottamatta) on ihan kuin meidän Raichun elämästä.
Söpöily kannattaa, anteeksi saa kaiken!
Fusku myös harrastaa kovasti pelmeröintiä. Tänään se hyppi vaaikka kuinaka pitkään jääkaappimagneetteja kohti ja lopulta sai kuin saikin alimmaksi jääneen tipahtamaan. Yllättävän korkealle se sintti jo pääseekin.
Ahhahhaa, loistava kuvaus! Just noin se menee! Että mikä siinä onkin, että näillä tuntuu olevan rotuominaisuutena mennä asioita pahki? Miksei voi kiertää silleen sirosti tai hypätä vaikka viehkosti yli? ;)
Lähetä kommentti