Laiskimus maximus -oireyhtymän nimellä tunnettu yleinen velttous ja laiskuus on iskenyt henkilökuntaan ja blogin päivittäminen on siinä samalla vähän jäänyt. Meidän perheessä ilmiö on ulottunut myös kissoihin.
Moya vetää sikeitä päivät pitkät ja kömpii esille vain ruoka-aikaan. Välillä jaksetaan päivystää jääkaapilla, mutta sekin tapahtuu ilman suurempia äänitehosteita.
Elmeri osallistuu ja leikkii aktiivisemmin, mutta on hänkin omaksunut osansa vallitsevasta olotilasta. Kissa menee nimittäin virransäästötilaan aina kun mahdollista. Se ilmenee välittömänä heittäytymisenä kylkimakuuasentoon aina, kun jotain pitää odottaa. Tässä esimerkki:
Moya odottaa sapuskaa kissamaisen arvokkaasti istumalla, Elmeri röhnöttää kyljellään vieressä. Tämä näkymä on valtavan tavallinen, suorastaan kummankin kissan oletusarvoasento. Moya istuu siveästi tai kököttää kissa-asennossa ja Elmeri tömähtää makuuksilleen heti kun voi.
Kai sitä pitää levätä silloin kun voi, kun on muuten niin rankkaa. Tässä olisi henkilökunnalla oppimisen paikka.
2 kommenttia:
Moyalla on myös intensiivinen "anna ruokaa" -katse kun Elmeri katselee jonnekin ihan muualle :D Välillä kyllä tosiaan iskee tuollainen olotila :)
Vitsi teidän Elmeri on ison näköinen!
Siitä taitaa tosiaan kasvaa ponin kokoinen !! :P
Moya on ihana lady ! <3
-Shakis
Lähetä kommentti