Se nyt sitten tuli meillekin, kun kerran kaikilla muillakin on. Eräänä päivänä henkilökunta kantoi kotiin ei vain yhtä, vaan peräti kolme laatikkoa. Tapahtuman aikaansaama hyörinä ja pyörinä perheen alle metrin mittaisten keskuudessa oli omaa luokkaansa.
Poika sai saksia auki laatikkojen narut ja Elmeri tuli heti auttamaan niiden lopullisessa irroittamisessa. Moya toimi työnjohtajana. Sitten kaiveltiin esille uudenkarheita vanerista ja huovasta taiteiltuja osia. Sehän se siis on, Catmax-kiipeilytolppa karvaisille perheenjäsenille. Kissaelämää eletään meillä näköjään taloudellisesti periaatteella "kun kerran menee niin menköön kunnolla"...
Jotenkin kissat vaan heti tiesivät mitä niillä kuuluu tehdä:
Kuten aina kun jotain pitää koota, äimisteli henkilökuntakin hetken tolppien ja pesien kanssa. Ohjeet olivat kuitenkin yksikertaiset, eikä ikea-tyylistä huonekalujen "kokoamis"kokemusta tarvinnut kärsiä. Sormi meinasi mennä suuhun vain siinä vaiheessa, kun ohje tyynesti ilmoitti tolppien välisen liitoksen olevan tarkoituksella jäykkä. No kyllä hemmetti olikin! Mutta painovoimaa ja raakaa voimaa apuna käyttäen tämänkin tilanne selvitettiin, yksin se tosin ei olisi onnistunut.
Sitten vaan pesät puuhun ja se oli siinä!
Moya lähti ekana tutkimaan outoa ilmestystä. Rutiininomaisesti neiti selvitti sopivan reitin ja patsastelikin pian pilvilinnassa. Elmerille taas haaste oli isompi.
Uusi tolppa sai aikaan kovasti ihmettelyä, pyörimistä ja haistelua. Moya otti tolpan coolisti, hyppeli ympäriinsä ja tarkasti kokonaisuuden. Elmeri taas käkätteli, kiehnäsi ja kurkotteli Moyan suuntaan, mutta ei oikein tajunnut miten pilvilinnaan pääsisi. Tulivatpa taas hyvin esille kissojen luonne-erot :)
Henkilökunta sai monta kertaa hyvät naurut, kun Elmeri viimein selvitti tiensä pilvilinnaan. Paksukainen nimittäin ei tyylinsä mukaan loikkaa perille kerralla, vaan himmailee hitaasti (joku sanoisi harkiten, mutta ei siinä kyllä kovin paljon harkintaa ole...) eli juuttui mennessä ja erityisesti poistullessaan pilvilinnan "välitasolle". Siinä oli sitten iso möykky pienesti piipittävää kissaa ihan jumissa!
No, nyttemmin Elmeri sukeltelee pilvilinnaan jo lähes Moyan veroisesti. Pari päivää tolppa oli alkuinnostuksen jälkeen boikotissa, varmaan voimakkaan puun ja liiman hajun vuoksi. Viime päivinä sitä on jo käytetty aktiivisesti ja molemmat kissat ovat huomanneet, miten hyvä laiskanlinnasta on päivystää ohikulkijoita ja miten hauskaa on keikkua pilvilinnassa tai läheisellä seinätasolla.
Niin, se seinätaso. Se on nyt vähän ongelma, koska sehän oli Moyan oma paikka, mutta nyt Elmerikin pääsee sinne. Henkilökunta on hieman huolissaan stressaantuuko Moya taas, kun ei pääse mihinkään Elmerin ulottumattomiin. Ja tämän lisäksi Catmaxin tummanharmaa pinta ja seinätason ruskean kukertava väritys sotivat kovasti henkilökunnan esteettisiä käsityksiä vastaan. Toisaalta molemmat kissat nauttivat yläilmoissa loikkimisesta, eli ei tuota viitsisi poiskaan repiä.
Miten käy? Palaamme asiaan, mikäli jotain saadaan aikaiseksi.
1 kommentti:
Teidän kaksikolla näyttäisi väriä myöden olevan melkein identtinen Catmax kuin meilläkin! Ainoastaan tuo alatason reuna on erilainen, kun meillä siinä on vain köysireunat.
Ihana tuo Elmerin roikkumiskuva, jossa vain tassut näkyvät. Eiköhän Elmerinkin Catmax-taidot pienellä harjoituksella kuitenkin kehity :)
Lähetä kommentti