Tuplahammas-taistelija!
Moyalla hammasprojekti aiheutti aikoinaan enemmän vaivaa. Neiti nakutteli pahvilaatikon jos toisenkin täyteen pienen pieniä reikiä ja oli hermona, kai ikeniä kutitti niin kovasti. Elmerillä ei ole samanlaista kutinaa ollut havaittavissa. Tai sitten se tekee järsimisen jossain salassa. Nyt kun tarkemmin ajattelen, niin Elmeri on kyllä nähty useita kertoja kaluamassa ikkunalaudalla olevaa traakkipuun nysää... Kasvi on siis katkaistu ja sen oli tarkoitus lähteä hienosti haarautumaan, mutta jäljellä on vain kuiva onneton nysä. Toisaalta traakki on nyt tehnyt arvokkaan palveluksen hienolle kissalle, voisi kai kasvin olemassaolon tarkoitus olla mitättömämpikin.
Elmeri on aiheuttanut Moyalle, ja vähän palvelijoilleenkin, harmaita karvoja. Kissapojun maha oli taas sekaisin parin päivän verran. Arvailemme, johtuiko se sydämen syömisestä (tästä on ehkä mennyt ennenkin maha löysälle, ehkä...), Moyan kupista varastetusta aloeveralla maustetusta ruuasta vai edellisistä yhteisvaikutuksena hammaskaluston uusiutumisen kanssa. Pojalla ainakin oli maha löysällä kun hän teki hampaita, voisi kai teoriassa olla kissallakin.
Maitohappobakteereilla Elmeriinin maha on nyt saatu kuntoon, mutta ilmeisesti kakan haju leijuu kissahajuaistin tasolla vielä joka paikassa. Elmeri tosissaan osaa "kunnostautua" vessakäyttäytymisessään, eli talloo tai jopa istuu lähes poikkeuksetta kakkaansa sitä peittäessään. Ja sitten sotkuun tarttuu hiekkaa, ja siten painellaan tuhatta ja sataa ympäri kämppää ja ravistellaan kakkahiekkaa tassuista. Ja hierotaan pyllyä mattoon, tuolin päällysteeseen, kiipeilytolppaan... Moya-parka on tosi hermona kun Elmerin hajut ovat vallanneet koko asunnon. Meillä kuullaan taas sähinää ja murinaa, pitkästä aikaa.
Mutta henkilökunta siivoaa nöyrästi toivoen, että siivouksen taso vielä jonakin päivänä yltää Neiti Kissan standardeihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti