maanantai 23. elokuuta 2010

Lelutyyny

Pojan pehmoeläinkorista löytyi aikoja sitten hankittu Kong Kickeroo-pötkylä. Se innosti Moyaa silloin kun taloon saapui, mutta innostus hiipui pian. Mutta nyt on kissaneiti saatu useita kertoja kiinni rysän päältä! Tai siis sen pötkylän. Meillä nimittäin nojaillaan, viileesti.



Yritätkö tulla osingolle?



Tää on mun nojailupötkylä, mun!



Hah, siinähän kompensaationuoleskelet, pötkylä on edellen mun!



Ja rauhan palattua, tai siis Elmerin poistuttua, arvon neiti kuukahtaa unilleen. Mutta pötkyläote pitää tiukasti. Joistakin asioista ei luovuta.

3 kommenttia:

Emma kirjoitti...

Moi,
meillä kickeroo oli kanssa jymymenestys aluksi. Toinen jo kaivoi sen ulos ennen kuin ehdin saksien kanssa zooplussan paketin kimppuun.
Ihmettelen vaan miten oot saanut sen noin karvattoman näköseksi. Meillä kickeroossa on varmasti yhtä paljon kissankarvaa kuin kissoilla yhteensä. Ällöpötkö.

taapertaja kirjoitti...

Karvattomuuden syy on ehkä toisaalta vähäinen käyttöaste, toisaalta näistä kissoista ei paljon lähde karvaa. Tai sitten pötkylä vaan tuntee olonsa kotoisaksi ilman suojapeitettä, väritys kun sopii ihan hyvin bengaliturkkiin :)

Furensic Evidence kirjoitti...

Hyvä että Moya pitää pintansa!

Meidän kickeroo taitaa olla telkkarin taakse jäävässä nurkassa, minne kaikki kissanlelut (ja pöly ja kissankarvat) vääjäämättä ajautuvat. Niitä pitää onkia sieltä grillipihdeillä.