maanantai 13. kesäkuuta 2011

Ihan paras lepopaikka

Jatketaan vähän lapsiaiheesta. Moya ja Elmeri ovat ihailtavan hienosti jättäneet kaikki vauvan tavarat rauhaan, eli turvakaukalo, pinnasänky, hoitopöytä jne. eivät ole saaneet pysyvää karvapeitettä. Mutta on yksi asia, mikä on kissojen mielestä näköjään ihan parasta:


Mun uusi pesä


Eli sitteriksi kutsuttu hökötys, joka heijaa istujan liikkeen mukaan ja jossa vauvan pitäisi viihtyä. No vauva tosiaan viihtyy välillä, pari minuuttia kerrallaan. Kissat sen sijaan omisivat sitterin kokonaan käyttöönsä, jos annettaisiin. Lähes aina jompi kumpi on keinumassa istuimessa. Elmeri vetää siinä aina pitkällisen pesusession, ja sitteri narahtaa jokaisen nuolaisun tahdissa. Nirsk, nirsk, nirsk...

Meillä siis saa muksauttaa kissan pois sitteristä, jos siihen haluaa laittaa vauvan. Tarpeetonta kai sanoakaan, että vauva saa joka kerta kauniin kissankarvatehosteen vaatteisiinsa... Mutta hyvähän se on tottua pienestä pitäen tähän luonnontuotteeseen, ettei vaan kehity mitään kissa-allergiaa sitten isompana! (Hieman huvitti, kun telkkarista tuli vauvaohjelma, jossa äiti pesi kätensä aina kissan silittämisen jälkeen, etteivät "kissapöpöt" siirry vauvaan. Ja harmitteli samalla, että kissalle riittää niin vähän huomiota, kun ei jaksa kokoajan olla pesemässä niitä käsiä. Huoh.)

Yhteenvetona voimme todeta, että kissantarvikevalmistajilta on jäänyt huomaamatta merkittävä tuotekehittelymahdollisuus. Paitsi että ainiin, ei tämäkään varmaan kissoille kelpaisi, jos se myytäisiin kissanpesän nimellä :)


Jeah!!