maanantai 14. helmikuuta 2011

Kissat ja lapset

Kissojen ja Pojan yhteiselo on sujunut pääpiirteissään hyvin. Lapsista ja kissoista saa jatkuvasti kuulla varsinkin vauva-aikaan monenlaisia varoituksia siitä, että varo nyt kun kissa tulee makaamaan vauvan naaman päälle ja pidä nyt tarkkaan silmällä, ettei kissa raavi vauvaa.

Oikeasti en ymmärrä, miksi kissa valitsisi jotain niin hankalaa nukkuma-alustakseen kuin vauvan naaman. Siis sisällä, missä on muitakin lämpimiä paikkoja tarjolla. Ehkä ulos vaunuissa jätetyt vauvat voivatkin olla eri tavalla vaarassa. Ja miksi ihmeessä normaaliluonteinen kissa vaan tulisi ja raapisi vauvaa?

Jonkinlaista vääntöä meillä on perheen pienten keskuudessa kuitenkin ollut. Bengali on luonteeltaan niin kiltti ja sosiaalinen, että Pojan on ehkä ollut kasvaessaan vaikea ymmärtää, ettei kissa ole lelu. Kun se on kokoajan osallistumassa tekemiseen ja niiiiin pehmeä ja ihana, ja on kiva työntää naama kiinni kissan turkkiin ja kädet sen alle ja rutistella ja ja... Eikä kissa koskaan tee muuta kuin korkeintaan kiemurtelee irti ja poistuu paikalta. Meillä on käyty noin miljoona kertaa läpi, että kissa on elävä ja siihen voi sattua ja se voi silloin raapaista. Ja että meillä ei satuteta ketään, vaikka ei raapaisisikaan.

No tänään sai Poika sitten opetuksen, ekaa kertaa neljän elinvuotensa aikana. Elmeri tuli saattamaan meitä aamulla ja hyppäsi kenkätelineen päälle. Poika päätti jostain syystä, ettei kissa saa olla siinä ja alkoi vetää sitä alas. Mutta Empun jalka olikin lipsahtanut kenkätelineen rimojen väliin ja jäi pahasti väännyksiin kun poika repi kissaa lattialle :( Tuloksen kauhea rääkäisy, jonka aikana ehdin kaapata kissan kiinni ja se ehti upottaa hampaansa Pojan ranteeseen!

Putsasimme ja paikkailimme sitten neljää vampyyrireikää pienestä ranteesta. Täytyy kyllä sanoa, että ensijärkytyksestä toivuttuaan Poika sai kuunnella melkoisen "enkö minä ole sanonut"-saarnan. Vanhemman tehtävässä oppii kylmäpäiseksi ja koska verta ei suihkunnut, taisin olla enemmän huolissani kissasta kuin reikäisestä ranteesta. Mutta Emppu lönkytteli pian esille ja hyppäsi sängyn päälle nukkumaan, eli onneksi ei murtanut jalkaansa.

Mielenkiinnolla jäämme seuraamaan, muuttuuko Pojan suhtautuminen kissoihin yhtään varovaisemmaksi. Elmeri-episodin jälkeen metsästimme vielä ennen tarhaan lähtöä rappukäytävään karanneen Moyan takaisin kotiin, eli elo näyttää palanneen normaaleihin uomiin.