Kesäfiilis jatkuu

Noniin. Henkilökunta on palannut kesälaitumilta sorvin äärelle ja saanut vähitellen väännettyä helteessä sulaneet aivonsa myös blogitaajuudelle. Meillä ei lomalla tehty mitään. Paitsi maattiin, ja vähän juoksenneltiin ja sitten läähätettiin. Muutaman kerran kissat kokivat järkyttäviä hetkiä, kun henkilökunta poistui kauhean ryminän saattelemana, eikä tullut takaisin ruoka-aikaan. Ruokaa tuli antamaan joku ihan muu tyyppi. Eikä se vienyt edes ulos. Pöh.

Onneksi henkilökunta kuitenkin palasi kotiin parin yön jälkeen. Kissat tekivät maukunallaan hyvin selväksi, mitä mieltä ovat tuollaisesta katoamistempusta.

Helteen pilvisinä hetkinä karvakorvat ovat päässeet ulos. Kaivetaanpa tähän kesäisiä kuvia Moya-neitokaisesta. Moya on reipastunut kovasti, ja syökin nykyään taas sen verran, että vähän pitää katsoa kuinka paljon kuppiin laittaa ruokaa. Jesssss... :)



Kun Moya pääsee ulos, alkaa ensimmäiseksi armoton heinännarskutus:



Heinää pureskellaan tuolta ja täältä. Sitten seuraa tauko. Henkilökunta osaa jo odottaa pian esiintyvää levotonta liikehdintää, joka päättyy hassuihin nykiviin liikkeisiin ja heinäoksuun. Mutta mikäs siinä, maha puhdistuu ja onneksi oksennus tulee aina ulos!

Moya viihtyy erityisesti etupihan metsikössä. Kävelylenkillä on joka kerta ulkoiluttajan kärsivällisyys loppunut ennen kissaa, joka kipittäisi vielä vähän pidemmälle. Kotiinpaluuehdotuksille tarjoillaan tällaista ilmettä:



Seuraavalla kerralla luvassa raportti kissojen yhteisulkoilutuksesta!