Sitten nousen vähän istumaan, että saat kuvaan koko kissaisuuden...
Elmeriini on niin pökerryttävän söpö, että Moya-neitokainen on jäänyt vähän jalkoihin niin valokuvien ottamisen suhteen kuin näissä blogiteksteissä. Moyan ohittaminen ei ole tahallista, hänhän on meidän ainoa ja alkuperäinen marmorihurmurimme. Lupaamme korjata asian lähitulevaisuudessa, ettei kukaan tarinoiden osapuoli saa tilanteesta henkisiä traumoja :)
2 kommenttia:
Mitäs Elmerille ja Moyalle kuuluu? Uusia kuulumisia katsastelemassa :)
Moya on kyllä mahdottoman söpö ja aivan ihanan värinen. :)
Lähetä kommentti