torstai 22. lokakuuta 2009

Hiekanpaiskoja ja sosiaalitoimittaja

Jatketaanpa samalla linjalla kuin viimeksi, eli tarjoilemme jälleen vessajuttuja. Meillä on monenlaisia vessapersoonia, mutta keskitytään lukijoiden mielenrauhan vuoksi näihin hiekkiksen käyttäjiin.

Moya on pienestä saakka ansioitunut omassa lajissaan, mikä on hiekanpaiskonta. Pikku-Moyan tullessa talouteen hänelle esiteltiin hiekkis ilman kattoa. Neiti antoi näytteen kuopsutustaidoistaan, jolloin totesimme että laitetaanpa tuo katto nyt paikoilleen. Ihan heti. Moya ei päästä hiekkistä vähällä, ja miksi pitäiskään koska sinne voi kaivaa kunnon montun ja toimituksen jälkeen samaisen kohdan voi muuttaa pyramidiksi! Sitä paitsi siitä lähtee hieno ääni (myös keskellä yötä), kun hiekkaa paiskoo laatikon sienille.

Hiekkalapion kanssa heiluva henkilökunta kaivelee sitten astiasta syvään haudattuja pohjapissoja, ja muovilapioita räksähtelee rikki vähän väliä pissakitin kanssa taistellessa. Missä ovat metallilapiot, missä?

Elmerin vessakäyttäytymistä puolestaan kuvaa parhaiten termi sosiaalipissijä, koska kaikkein kivointa laatikolla on toimitella asioita silloin, kun vessassa on muitakin läsnä. Pikku-E ilmoittaa myös usein, että sen katon saisi mielellään avata, että pääsee tuijottelemaan ihmisiä kunnolla.

Elmeri-pelmeri on onneksemme hyvin korrekti ja siisti pissijä. Paakku tehdään hiekan pinnalle ja sitten vähän kuopsutellaan ympäriltä. Jostain syystä on tärkeämpää keskittyä laatikon seiniin kuin hiekkaan. Henkilökunta kiittää ja kumartaa, sillä laatikon siivoaminen Elmerin jäljiltä on lasten leikkiä. Välillä valitettavasti kirjaimellisesti, kun Poikakin tulee auttamaan.

Elmeri kuitenkin tietää, että hiekkalapion kanssa heilujalla on takuulla mielessä jotain ihan muuta kuin pelkkä siivoaminen. Hiekan kuopsuttaminen on selvästi merkki siitä, että siellä on jotain saalistettavaa! Ja silloin pitää pienen saalistajan olla paikalla! Pilperöinen tunkee siis hiekkikselle tarkkailemaan toimitusta ja täppäilee varmuuden vuoksi jokaisen lapiollisen (ettei sinne vaan jää mitään elävää?).



Ja sitten, jos hiekka on saatu siivottua Elmerin auttamisesta huolimatta, on aika tehdä se, minkä kaikki kunnon kollit mielellään tekevät: Merkata vastaputsattu hiekka. Mikäs sen mukavampaa kuin sohotella siinä ihmisseurassa, pikku miukumisella säestettynä. Kun siitä saa aina kehujakin!




Tällainen isännän piirtämä hienous on meillä vessassa. Se on ihan päivittämättä.

2 kommenttia:

luolaleijona kirjoitti...

Täältähän löytyi kiva uusi blogi! Tosi nätit bengalit sinulla. Lisäänkin teidät listalleni samantien että löydän uudelleenkin kylään ;)

Meiltäkin löytyy hiakanpaiskoja ja sosiaalitoimittaja - ovat kylläkin yksi ja sama kissa ;D Tämä Aslan ottaa laatikolla käynnin tosissaan. Hiekkaa viskotaan hartiavoimin (onneksi takaseinään päin) ja asiat toimitetaan pää laatikon ulkopuolella, että kaikki varmasti näkevät toisensa!

Anonyymi kirjoitti...

Löysin kanssa tämän ihanan blogin Incat Forumin kautta. Aivan valloittavat kissat ja ihania kuvia. Meillä kissa kaivaa antaumuksella kuopan laaikkoon, toimittaa asiansa, hyppää laatikosta pois ja kuoputtaa lattiaa muka peittääkseen jätöksensä... :/ t.Virpi