Pönttöpää

Emännällä ja kissalla on tietysti aina paljon yhteistä. Meillä vähäisin näistä ei ainakaan ole viehtymys (höm, riippuvuus) Ben&Jerry's jäätelöihin.

Tietysti Elmeri koittaa tunkea väliin jo jätskinsyöntivaiheessa, vaikka se onkin kiellettyä. Monen yrityksen jälkeen Elmeri antaa periksi ja siirtyy takavasemmalle tarkkailuasemiin. Mutta kun purkki vihdoin kolahtaa pöytään tyhjänä, on Empun vuoro!

Tästä se lähtee, nuuskis-nuuskis:


Kieli ylettäää aika pitkälle...


Ja lopuksi tadaa: Pönttöpää!


Tästä tietysti seuraa purkin juuttuminen päähän ja kissa, joka koittaa kiemurtelevasti peruuttaa purkkia pakoon. Siitä ei saatu kunnon kuvaa johtuen kameran oudosta tärinästä, minkä syyksi pian diagnosoitiin henkilökunnan hekotuskohtaus.

Blogisynttäri!

Hassunhauskan pörrääjän elikkä Onni-kissaisuuden blogin synttärit pukkaavat kuulemma päälle. Senpä kunniaksi täältä toiset blogikissat (joilla vielä korvantaustat märkinä) toivottavat onnea ja menestystä tosimiehelle, neitisöpöliinille ja kirjureille! :)

Poistopalvelu Elmeri

Monilla ihmisillä on vaikeuksia hankkiutua eroon turhasta tavarasta. Meilläpä on tarjolla uusi tavaranpoistopalvelu! Periaatteena on, että käyttökelpoinen tavata ajetaan sellaiseen kuntoon, ettei sitä enää halua käyttää. Elmeri ylpeänä esittää:

Jos kyllästyt lompakkoosi:


Jos kyllästyt rullaverhoihisi:


Poistopalvelussa on vielä pienenä haasteena palvelun kohdistaminen juuri niihin turhiin tavaroihin. Eikä esimerkiksi tärkeisiin. Mutta omalla vastuullaan uudet asiakkaat ovat Elmerin puolesta tervetulleita!

Yhteisulkoilu

Nyt henkilökunta on vihdoin saanut pari kuvaa kaivettua kameran syövereistä ja päästään asiaan.

Meillähän ei ole viety kissoja ulos yhtäaikaa, koska arvelutti, että liikkuvia osia on liian monta. (Eli 2 aikuista ja 3 liikkuvaa osaa. Aikuisia ei lasketa liikkuviksi osiksi, koska ne ovat köntystyneet liikaa.) Mutta pitihän sitä sitten vihdoin kokeilla.

Toisin kuin arvelimme, Pojan viihdyttäminen ei noussut ollenkaan ongelmaksi. Hän oli tohinalla mukana ja viiletti kissan luota toiselle. Viilettämistä tosiaan tarvittiin, koska eiväthän nämä karvakuonot menneet hetkeäkään samaan suuntaan. Mistään yhteisulkoilusta ei voinut puhuakaan, koska Moya hölkötti heti pihan oikeaan reunaan ja Elmeri suuntasi vasemmalla oleviin puskiin.

Vihdoin henkilökunnan oli otettava kovat keinot käyttöön ja kannettava Elmeri Moyan luokse. Pitihän sitä nyt saada dokumentoitua tämä suuri tilaisuus! Muuta toisin kuin eräillä (ja tässä välissä kirjuri jää taas kerran toljottamaan ällistyneenä, miten upeita kuvia nuo ovat), meillä saatiin otettua vähän erilaisia kuvia.

Moya oli ollut pihalla ihan innoissaan ja kiertänyt jo hehtaarin kokoisen pihan toiseen laitaan. Mutta sitten! Mitä TUO täällä tekee??



Se yhteiskuva onnistui sitten lopulta näin hienosti:

Tähän voitte kuvitella äänitehosteeksi matalaa murinaa...

Moya otti jalat alleen ja suuntasi määrätietoisesti kohti ovea. Ihan loukkaantuneena. Hänen ulkoilukäynnilleen tuotiin tuo toinenkin, hmh. Elmeri jäi tapansa mukaan kiertelemään ja haistelemaan, kai se on hänelle normaalia, että siihen hassuun murisijaan törmää välillä ulkonakin.

Kotiovea kohti suunnistettiin hitaaaaasti, mutta onneksi Poika auttoi fleksin kantamisessa. Tietysti piti vähän kikkailla :)

Kesäfiilis jatkuu

Noniin. Henkilökunta on palannut kesälaitumilta sorvin äärelle ja saanut vähitellen väännettyä helteessä sulaneet aivonsa myös blogitaajuudelle. Meillä ei lomalla tehty mitään. Paitsi maattiin, ja vähän juoksenneltiin ja sitten läähätettiin. Muutaman kerran kissat kokivat järkyttäviä hetkiä, kun henkilökunta poistui kauhean ryminän saattelemana, eikä tullut takaisin ruoka-aikaan. Ruokaa tuli antamaan joku ihan muu tyyppi. Eikä se vienyt edes ulos. Pöh.

Onneksi henkilökunta kuitenkin palasi kotiin parin yön jälkeen. Kissat tekivät maukunallaan hyvin selväksi, mitä mieltä ovat tuollaisesta katoamistempusta.

Helteen pilvisinä hetkinä karvakorvat ovat päässeet ulos. Kaivetaanpa tähän kesäisiä kuvia Moya-neitokaisesta. Moya on reipastunut kovasti, ja syökin nykyään taas sen verran, että vähän pitää katsoa kuinka paljon kuppiin laittaa ruokaa. Jesssss... :)



Kun Moya pääsee ulos, alkaa ensimmäiseksi armoton heinännarskutus:



Heinää pureskellaan tuolta ja täältä. Sitten seuraa tauko. Henkilökunta osaa jo odottaa pian esiintyvää levotonta liikehdintää, joka päättyy hassuihin nykiviin liikkeisiin ja heinäoksuun. Mutta mikäs siinä, maha puhdistuu ja onneksi oksennus tulee aina ulos!

Moya viihtyy erityisesti etupihan metsikössä. Kävelylenkillä on joka kerta ulkoiluttajan kärsivällisyys loppunut ennen kissaa, joka kipittäisi vielä vähän pidemmälle. Kotiinpaluuehdotuksille tarjoillaan tällaista ilmettä:



Seuraavalla kerralla luvassa raportti kissojen yhteisulkoilutuksesta!

Elminaattorin isku vol. x

Juuh. Palataanpa pari viikkoa ajassa taaksepäin, sillä raportoimatta on jäänyt tempaus, jonka eräs nimeltä mainitsematon kissa suoritti.

Meillä on keittiössä tällainen taso, jossa pidetään mikroaaltouunia:



Realistista on tietysti tarkentaa, että tasolla pidettiin mikroaaltouunia. Kunnes eränä päivänä henkilökunta löysi mikron lattialta tuhannen päreinä.

Ensireaktiosta jäi käteen ainakin tieto siitä, että henkilökunnalla on aikamoisen kiitettävä ärräpää-sanojen valikoima...

Tietenkään emme tiedä, kuka sen mikron oli pudottanut, mutta jostain syystä kaksi syyttävää sormea osoitti heti Elmeriä. Emppu tutki rikospaikkaa ihan pokkana, silmät pyöreinä että mitäs kummaa täällä on tapahtunut?



Moyakin ilmestyi paikalle haistelemaan ja näytti vähän toruvalta (okei, henkilökunnan silmissä ainakin).



Täytyy kuitenkin myöntää, että tuho jäi pienemmäksi, kuin olisi ollut mahdollista. Kissat eivät loukkantuneet, ja työtasoon ja laminaattilattiaan tuli vain pienehköt kolhut. Mikro oli halpa ja jostain syystä nyttemmin korvattu toisella halvalla uunilla.

Meitä ihmetytti pitkään, miten kummassa Elmeri oli saanut pudotetuksi mikron. Se oli tosi painava uuni, jonka kanssa sai tosissaan taistella, mikäli halusi pyyhkiä pölyjä uunin takaa. Sen yhden kerran kuin näin tapahtui :)

Ensimmäinen arvaus oli, että kissa oli tunkenut itsensä seinän ja uunin väliin. Tämä tuntui kuitenkin oudolta, Elmeri ei nimittäin ikinä ole ollut kiinnostunut menemään mikron päälle. Pulma taisi ratketa, kun tutkailimme uutta mikroa. Mikron etujalat ovat aika takana, ja kun ovi on auki, keikahtaa mikro hyvin helposti eteenpäin mikäli ovelle tulee painoa ylhäältä päin. Kai Elmeri sitten oli mennyt tutkimaan uunia ja ottanut tukea tai hypännyt oven päälle. Ja siitä se lähti.

Tarkistapa siis hyvä kissan omistaja mikrosi sijoituspiste! Äläkä jätä mikroa "tuulettumaan" ovi auki, koska ovi voi olla yllättävä vipuvarsi koko kojeen keikauttamiseksi.

Perhosloikka!

Kesähelteet uuvuttavat, mutta joku sentään on terhakkaana. Esittelemme seuraavassa järkyn amatöörimäistä näin-heilumme-kameran-kanssa-kuvausta ja hienon, ammattimaisen perhosloikan: