Eli sitteriksi kutsuttu hökötys, joka heijaa istujan liikkeen mukaan ja jossa vauvan pitäisi viihtyä. No vauva tosiaan viihtyy välillä, pari minuuttia kerrallaan. Kissat sen sijaan omisivat sitterin kokonaan käyttöönsä, jos annettaisiin. Lähes aina jompi kumpi on keinumassa istuimessa. Elmeri vetää siinä aina pitkällisen pesusession, ja sitteri narahtaa jokaisen nuolaisun tahdissa. Nirsk, nirsk, nirsk...
Meillä siis saa muksauttaa kissan pois sitteristä, jos siihen haluaa laittaa vauvan. Tarpeetonta kai sanoakaan, että vauva saa joka kerta kauniin kissankarvatehosteen vaatteisiinsa... Mutta hyvähän se on tottua pienestä pitäen tähän luonnontuotteeseen, ettei vaan kehity mitään kissa-allergiaa sitten isompana! (Hieman huvitti, kun telkkarista tuli vauvaohjelma, jossa äiti pesi kätensä aina kissan silittämisen jälkeen, etteivät "kissapöpöt" siirry vauvaan. Ja harmitteli samalla, että kissalle riittää niin vähän huomiota, kun ei jaksa kokoajan olla pesemässä niitä käsiä. Huoh.)
Yhteenvetona voimme todeta, että kissantarvikevalmistajilta on jäänyt huomaamatta merkittävä tuotekehittelymahdollisuus. Paitsi että ainiin, ei tämäkään varmaan kissoille kelpaisi, jos se myytäisiin kissanpesän nimellä :)
3 kommenttia:
Mainiot kuvat! :) Tuo on totta, että kissalle varuste ei välttämättä kelpaa, jos varuste on alunperin kissalle suunniteltu ja valmistettu. :)
No nyt Elmeriä naurattaa! :-D
Thanks for sharing these great photos with us. They look like very comfy kitties in the photos and are all ready for naps. Have a wonderful rest of your day.
World of Animals
Lähetä kommentti