Roudari

Meillä on joskus tapana ilahduttaa sukulaisia ja ystäviä ottamalla kyläilyreissulle kissa mukaan. Tämä kissa on aina Elmeri, koska yritämme (epätoivoisesti) ylläpitää sen sietokykyä uusien paikkojen suhteen. Tämä on kätevää ajatellen näyttelytoimintaa. Toinen syy kissavalintaan on, että Moya stressaa järkyttävän paljon niin automatkoja kuin uusissa paikoissa olemista. Emme siis kiusaa kissaa vaan annamme rouvan jäädä arvokkasti omaan seuraansa.

Täytyy kyllä todeta vanhaa sanalaskua mukaillen, että kun yksi kissa on poissa niin, öh, toinen kissa hyppii pöydällä.

Tullessamme erään kerran kotiin kohtasi meitä tämä näky:



Moya ei vietäkään aikaansa makoillen omassa rauhassaan, vaan oli pistänyt ihan ranttaliksi! Keittiön matto oli kai ollut paha vihollinen, mikä oli siis pitänyt raahata eteiseen ja mytätä oven pieleen :D Mukana oli tullut myös maton päällä ollut jakkara! Uskomattomalta se tuntuu, huomioiden että Moya ei yleensä raahaa mitään mihinkään ja lisäksi tuo saalis on ihan kohtuullisen iso ja painava pienen kissan raahattavaksi.



Moya näytteli coolia. Voi olla mielenrauhamme vuoksi parempi, ettemme tiedä mitä muuta se touhuaa näinä yksinäisinä hetkinä.