Tänä aamuna tapahtui hyvin outoja asioita. Henkilökunnan olisi pitänyt aavistaa jotain jo siitä, että Elmeri ei tullut miukumaan ihmisolioita hereille ennen kellonsoittoa. Samoin viimeistään siinä vaiheessa, kun kissanruuat otettiin esille, eikä Elmeri tullut "auttamaan", henkilökunnan olisi pitänyt tajuta että nyt on jotain vialla. Mutta aamu-uninen ihminen pöyristyi vasta sitten, kun iski Elmerin kupin lattialle, EIKÄ KISSA TULLUT SYÖMÄÄN.
Näin ei käy ikinä. Siis ikinä.
Moya näki tilaisuutensa tulleen heti, ja lipitteli Elmerin sapuskaa innolla. Sitäkään ei tapahdu ikinä, koska yleensä Elmerin ruokapaikka eteisessä on pelottava ja syödä voi vain omalla paikallaan keittiössä.
Nyt oli henkilökunnan (korkea) aika etsiä käsiinsä harmaa hyökkääjä. Mutta mitä kummaa, Elmerihän kökötti näköetäisyydellä omasta ruokakupistaan, ja tarkkaili silmät pyöreänä ruokaansa syövää Moyaa.
Silmät pyöreänä tarkkailtiin myös jokaista ihmistä, risahdusta ja oikeastaan kaikkea.
Mitenkään emme saaneet selvitettyä, minkä kummituksen ELmeri oli nähnyt. Joka tapauksessa kissa kyyristeli sängyn alla ja tuijotti meitä isoilla silmillään. Vähitellen se rohkaistui esille ja luimisteli pikkuhiljaa kohti ruokakuppiaan. Syöminen pääsi alkuun nihkeästi ja meinasi jäädä kesken, kun taas piti tarkkailla ympäristöä isoilla mustilla pallosilmillä.
Henkilökunta tenttasi Poikaa, jolla on innostuessaan tapana kohdella kissoja joskus vähän turhan ronskisti, mutta tunnustusta ei saatu. Kun Elmeri vihdoin päästi lähelle, käytiin katti läpi yksityiskohtaisesti. Ei se ontunut tai aristanut mitään paikkaa. Emme keksineet mitään syytä käyttäytymiselle. Vai olisiko se ottanut sähköiskun nakertaessaan johtoja (mitä tosin ei yleensä tee)? Aamun edetessä Elmeri söi ruokansa loppuun ja hakeutui tavalliselle paikalleen petaamattomaan sänkyyn köllimään. Myös tavanomainen miukukommentointi alkoi ja silityksiä otettiin vastaan kehräten.
Elmerin aamusätky oli kummallinen kokemus. Kissa tosiaan käyttäytyi, kuin olisi aaveen nähnyt. Tosin ehkä se näki? Ehkä kissat tietävät jotain, mistä meillä ihmisillä ei ole aavistustakaan?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Mystistä! Mutta meilläkin vierailee joskus aaveita, joista ihmisillä ei ole aavistustakaan. Olen pari kertaa jo ihan vähän huolestunut tai ainakin hämmentynyt, kun olen ollut yksin kissojen kanssa kotona yläkerrassa, ja äkkiä ne alkavat tuijottaa alakertaan ihan pörröisinä ja tärisevinä. Vielä siellä ei ole kuitenkaan ollut varkaita, tai sitten kykyni eivät riitä huomaamaan edes niitä.
Noin ylipäätään kissat kyllä ihab varmasti tietävät kaikenlaista paljon enemmän ja paremmin kuin ihmiset. :)
Huh, kaikenlaisia kummituksia! Meillä Mäykynen on tasan kerran ollut hiukan vastaavasti järkyttynyt. Silloin tosin syykin oli ilmeinen: herra vahingossa tipahti yläkerrasta alakertaan. Fyysisiä vammoja ei onneksi tullut, mutta järkytyksestä ja henkisistä vammoista toipuminen kesti jonkun tovin.
Lähetä kommentti