Mitäs tänään syötäisiin?

Hengissä ollaan! Tällä kertaa syvennytään sapuskoihin.

Kissanäyttelyssä ja muutenkin meiltä kysellään aika usein, mitä ruokaa kissamme syövät. Kysymys yllättää joka kerta, koska ruokinta tulee meillä aikalailla selkäytimestä. Sinällään bengalit eivät tarvitse sen kummempaa ruokaa kuin muutkaan kissat. Mutta huomioiden eläinruokatarjonnan laajan kirjon on kyllä hyvä, kun aihe kiinnostaa!

No, kuten kaikki tietävät, Elmeri ainakin söisi ihan mitä vain. Moya taas on krantumpi ja ymmärtää hyvin eron ihmisten ja kissojen ruokien välillä. Henkilökunta (yrittää) pitää kuitenkin tiukkaa linjaa: kissoille vain kissan sapuskaa.

Meillä siis mennään näin:
Aamulla märkäruokaa pussi/kissa (jos ollaan laihiksella niin yksi pussi puoliksi).
Iltapäivällä liha-ateria, noin 100 g/kissa.
Illalla herkutteluraksut, noin puoli desiä/kissa.

Pussiruokaa meille toimittaa lähinnä Zooplus, koska se on niin helppoa. Netistä valitaan mitä halutaan ja posti kiikuttaa jättilaatikon kotiovelle. Viime kerran satsi sisälsi mm. näitä ruokamerkkejä:



Nuo ruuat on hyviksi todettu, eli eivät sisällä turhia kasviksia tai viljoja vaan näyttävät siltä mitä pussissa sanotaan: kana on kanaa, tonnikala samannäköistä kuin ihmistenkin. Markettiruokien ja monien eläinkaupn ruokienkin kohdalla kannattaa syynätä tarkkaan mitä tuote oikeasti sisältää! Eräskin "liha-ateria" sisälsi lihaa kokonaiset 3 %, loppu oli viljaa, sokeria ja kasviksia... Sellaisella mössöllä saa helposti kissansa kipeäksi.

Liha meillä tarjoillaan aina raakana, tosin kaikki käy nykyään pakastimen kautta. Elmeri varsinkin reagoi mahallaan tosi herkästi muuten. Nyt vähän nolottaa, mutta olemme esimerkkiperhe siitä, että kissoille ostetaan kilo karjalanpaistilihoja ja ihmisille paketti jauhelihaa... Tosin lähikaupan lihatiskiltä saa usein kunnon lihaa 5-9 euron kilohintaan. Pussiruuat maksavat noin 1 e/100g eli tällä logiikalla tuo herkkulihakin on ihan edullista. Onneksi kissoihin uppoaa myös lähes ilmainen sydän. Lisäksi joskus tarjoillaan kanaa ja eksoottisia kokeiluja kuten riistaa, maksaa ja kieltä (nuo jälkimmäiset ovat kyllä niin ällöttäviä käsitellä, että ei meille enää!).

Raa'an lihan mausteena on aina jauhettu Multicat-vitamiini. Lisäksi hyvänä tarkoituksena on antaa lohiöljyä, mutta henkilökunnan mukavuudenhalu voittaa usein: Molemmat kissat vetävät sapuskojaan aina pitkin lattioita ja sen jälkeinen öljy-döfä on aika kamalaa koettavaa.

Raksut ovat Acanaa, Orijenia tai Applawsia. Lisäksi kokeilussa on Ziwipeak-kuivaliha. Nämäkin on valittu ison liha- ja pienen viljaprosentin perusteella. Jälleen varoituksen sana niistä markettiraksuista, monet eivät ole lihaa nähneetkään... Kokonaisuudessaan raksut eivät ole niin hyvää ravintoa kissoille kuin raaka liha tai märkäruuat (tämä mielipide on ainakin valloillaan keskustelupalstoilla), eli meillä raksuja annetaan vain herkutteluun, pieni määrä iltaisin. Nämä ovat Elmerin herkkua ja se söisi ihan mitä vain raksuja loputtomasti. Moya taas pysyttelee tiukasti omalla tasollaan. Neidille käy tasan Applawsin kanaraksut. Arvaatteko miksi?

Koska siinä on mun kuva...

Raksujen syönti tapahtuu tiukasti eri huoneissa, koska jostain syystä Moyan raksut pistävät Elmerin mahan aina sekaisin.

Tämän lisäksi Elmeri sitten hyökkäilee ihmisten lautasille aina kun voi ja on usein tavattu pää kattilassa. Kaikki, missä on lihaa/kalaa tai rasvaa kelpaisi, esimerkiksi lihakeitto, kastikkeet, kaurapuuro, lettutaikina. Oikeastaan myös kaikki, missä on haisukin näistä herkuista kelpaa: mm. kalan nahan vieressä olleet perunankuoret ja kukkakaali ovat kadonneet parempiin suihin ja lihakeitossa uineet porkkananpalat kelpaavat tuosta vaan. Meillä ollaan nykyään aika tarkkana, ettei mitään ruokia jää pöydälle.

Kissanruokia säilytetään aina tiukasti suljetussa kaapissa. Ja kun kuvasimme ruokia, niin jostain syystä Elmeri päästettiin huoneeseen vasta viime hetkillä...