tag:blogger.com,1999:blog-460065777802720954.post425918189868861610..comments2023-07-07T10:37:42.572+03:00Comments on Moyan ja Elmerin tarinat: Sylikissan paluutaapertajahttp://www.blogger.com/profile/10836728342107321970noreply@blogger.comBlogger3125tag:blogger.com,1999:blog-460065777802720954.post-15230573902712036922010-06-19T14:45:46.426+03:002010-06-19T14:45:46.426+03:00Meillä oli ihan sama juttu aikoinaan Vilman kanssa...Meillä oli ihan sama juttu aikoinaan Vilman kanssa. Puoli vuotta siinä taisi mennä ennen kuin Vilmasta tuli Seppo-ukkelin tulon jälkeen taas sylikissa. Muistaakseni myös Kieppi taisi aiheuttaa vähän samoja oireita, joskin silloin toipuminen ;) taisi olla vähän nopeampaa.<br /><br />Monesti kyllä tuli mietittyä, että mitä mä olen tehnyt mun "esikoiselle" ottamalla taloon toisen ja vielä kolmannenkin kissan, mutta onneksi se oli väliaikaista!Kainaloinenhttp://bengali.vuodatus.netnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-460065777802720954.post-61979077104911554242010-06-17T12:52:07.014+03:002010-06-17T12:52:07.014+03:00Suvi kun haettiin paikalliselta eläinlääkäriasemal...Suvi kun haettiin paikalliselta eläinlääkäriasemalta (hoitavat kodittomien pentujen sijoituksen), kissa oli häkissä rauhallinen ja syrjäänvetäytyvä, mutta ei mitenkään arka. Ja painautui syliin todella tehokkaasti, kun pääsi ulos häkistä.<br /><br />Näin vuoden jälkeen voinkin sitten todeta, että tosi kiva kun ei otettu sitä aktiivista, äänekästä ja riehuvaa pitkäkarvaista jota ensin pohdittiin, vaan tämä "hiljainen ja rauhallinen" otus, joka on tähän mennessä syönyt noin miljoona johtoa, huutaa raivoaan jos koira pääsee ulos ja hän ei, inhoaa sylissä oloa (hyi, yäk, ihmisbakteereita) ja kiusaa koiraa minkä kerkeää...<br /><br />Huoh. Aina ei voi voittaa :)Nunthttps://www.blogger.com/profile/00427244555917817646noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-460065777802720954.post-46993156154936696492010-06-17T10:55:18.661+03:002010-06-17T10:55:18.661+03:00Ihana kertomus ja valloittavia kuvia! Hyvä Moya! :...Ihana kertomus ja valloittavia kuvia! Hyvä Moya! :) :)<br /><br />Kissat ovat ihmeen hitaita ja itsepäisiä sopeutujia. Meilläkin, vaikka pojat olivat heti bestiksiä, meni 8 kk ennen kuin Cisu suostui taas puskemaan minua. Miestä puski aiemmin, mutta jostain syystä tässäkin tapauksessa se "mamma" oli se, jota enemmän syytettiin pikkurääpäleen tuomisesta taloon. ;)<br />Onneksi Moya on nyt antanut periksi!<br /><br />Meillä on käytössä samat "tulomerkit"!Jenni https://www.blogger.com/profile/17952355678254269467noreply@blogger.com