tiistai 20. syyskuuta 2011

Elmeri loikkaa

Elmerillä on jo pitkään ollut mielenkiintoinen tapa "metsästää" kaikkea mahdollista korkealla olevaa. Kuten naulan päitä, oven lukon koloa tai mitä tahansa normaalista seinäpinnasta poikkeavaa. Eihän sitä tiedä mikä pörriäinen seinässä oleva piste oikeasti on! Ehdottomia suosikkeja ovat kuitenkin ovien saranat. Niitä täppäillään aina kun vauhti on päällä. Ja tosiaan, niitä ylempiä oven saranoita. Erityisen hauskaksi leikki muodostuu, kun siellä on oikeastikin jotain metsästettävää. Tässä kaksi tyylinäytettä:





Nih. Ettäs tiedätte, ettei 7,5 kilon elopaino ihan pelkkää läskiä ole :D

perjantai 16. syyskuuta 2011

Elmeri-huomio!

Ja sitten heti perään henkilökunta joutuu nolona jatkamaan, että onhan meillä jotain oikeasti tärkeää tapahtunut kesän aikana. Elmeri-pelmeri täytti 2 vuotta kesäkuun lopussa!



Harmaa lötköpötkö on saavuttanut 7,5 kilon painon (mikä armeliaasti jää näkymättä tuossa kuvassa) ja vaikuttaa elämäänsä tyytyväiseltä kissalta. Erityisesti ruoka-aikaan. Ja silloin, kun joku kuopsuttaa. Erityisesti pään alueelta, muualle vartalolle ajautuvat silitykset voivat joskus johtaa tassuun tarttumiseen ja kynsien leikkuuseen ja se on KAMALAA. Siksi pitää varmuuden vuoksi seurata silittävää kättä tarkasti ja kommentoida "tosi" kollimaisella korkealla mih-mih-äänellä näitä lähentely-yrityksiä.

Tavallista elämää

Hupsansaa, kyllä täällä tiedettiin, että blogin päivittämisestä on kauan, mutta että NOIN kauan!

Moyan ja Elmerin elämään ei kuulu tavallista kissaelämää kummempia. Tosin tässä vaiheessa kissat älähtävät, että aika vähän oli tarjolla ulkoilua tänä kesänä! Henkilökunta vetoaa käsiparien puutteeseen, aikuinen + lapsi ja vauva + kissa narussa vaan ei ole hirmuisen toimiva yhdistelmä... Arkistoista kaivelimme muutaman kuvan kissojen nykyisestä yhteiselosta:





Että ihan hyvin meillä menee. Tosin ei todellisuus nyt ihan noin auvosaa ole, kyllä nämä lähentelytilanteet aina päättyvät enemmin tai myöhemmin (yleensä enemmin) siihen, että Moya joko poistuu paikalta tai alkaa hillitön takaa-ajo-tappelu-murina-kuhina :) Elmerin aktiivisuustasosta riippuen.

Mutta on täällä yksi ihmeeksi luokiteltava asiakin tapahtunut. Moya-rouva on tehnyt ihan uuden aluevaltauksen ja alkanut kaveerata tosissaan Pojan kanssa! Moya mauruaa ja tunkee pojan kylkeen kiinni, tulee tutkimaan leikkejä ja kellahtaa joskus viereen lepäilemään.



Poika on huomiosta otettu, mutta aktiivisen nelivuotiaan tapaan hermostuu välillä siihen, kun kissa tunkee jatkuvasti puskemaan. Ja suoranaista huutoa ovat aiheuttaneet tilanteet, joissa vaivalla rakennettu palikkalinnatornimuodostelma uhkaa romahtaa kissan kiinnostuksen takia... Mutta hyvä näin, kuitenkin. Kaveeraus osoittaa, että Moyalle Poika alkaa selvästi olemaan ihminen, eikä enää kummallinen ja vähän pelottava touhuolio. Lisäksi tämä on hyvää koulutusta tuleviin Pojan ja vauvan välisiin kahnauksiin, nyt on isomman pakko yrittää ymmärtää pienempää (ja tyhmempää*). Eli kiitokset ja kumarrukset Moyalle!


* Moya tosin esittää tiukasti käytettäväksi termiä "eläinlogiikalla varustettu"